• Eight bikes, eight bikers
• Two road bikes, three hybrids, two 26″ all terrain bikes, one 26″ mountain bike
• Two girls, six guys
• Biking experience from haven’t-tried-this-summer to some-over-100km-trips-this-summer
• Driving in two groups of four people.
• A car and a driver to carry luggage & help in case something/someone breaks. This was precious!! Of course not having to carry everything on the bike made the trip much easier and faster but having warm food and sauna waiting for us when we got to the house after 10pm is something you value!
• Weather: sunny/cloudy. Temperatures somewhere between 20C and 25C
• Damages: Chains of one bike broke right before leaving. Got them changed quickly in a bike shop. However changing chains to old gears is not the best idea but we survived. We also had to change the seat post of one of the hybrids from the one with suspension (!?) to a normal one to be able to lower it a bit more.
• We slept at a rented house in Eskilom causing less than 5km of extra riding. Sauna, food & sleep.

Statistics

• My no-name-never-heard-looses-signal-doesn’t-always-store-elevation GPS tracker shows 92.41km, 362 minutes and 15.3km/h avg, 41.49km/h max for the first day and 108.59km, 403 minutes, 16.1km/h avg, 44.06km/h max. TOTAL: 201km
• My SIGMA bike computer shows 196.16km, 10h 11 minutes, 19km/h average and 64.9 km/h max for the whole trip. TOTAL: 196.16Km
• The battery of my dear N900 died during the first day after 67km, 294 minutes and 15.52km/h avg. For the second day it shows 106.57km, 400 minutes, 15.98km/h avg, 67.53 km/h max! The max speed is true, it’s a steep hill and the bike computer display confirmed that it was somewhere over 65km/h but for some reason it didn’t store the value. TOTAL: ??
• Lesson learned: don’t answer calls, don’t update Google+ – don’t even have GSM/3G on if you want to use the GPS for a longer period!! And trying to update Google+ and ride a bike might damage your phone when it falls to gravel :(
• Anders has shared his maps/tracks here: 87km and 106km. His Garmin Edge draws very nice tracks with no missed points but great elevation profile. TOTAL: 193km
• From 12h 45min (sum of GPS tracker track times) I was on the road for 10h 11 minutes (SIGMA bike computer)
• Last year, in 2010 there were five of us. Openmoko Freerunner stored GPS tracks of 91km and 111km for more or less the same route. TOTAL: 202km
• Two years age, in 2009 I biked the same route alone in one day: 182km in 8h22min - some training and SPD pedals/shoes
• x years ago, maybe around 2006 I biked the same route alone in one day in less than 10 hours. Same bike as now but almost wihtout training and no SPD pedals
• in 2004 I biked the same trip with my old 26″ MTB. I had to take some smaller/longer gravel roads because of roadwork. Over 200km, total time 11h40min, time on bike was around 10h20min. It rained the whole time. Not fun.

Other

• The costs were 497€ making it 62€ for each of us – or 32cnt/km :)
• My Go Mobile prepaid SIM card expired on the second day. It’s valid only for one year. I lost only some euros so that’s not so bad but the idea of them being valid for a limited time (and not even x months after the latest call) is insane – and for sure they make money with the money people have there when the card expires! Can’t really recommend Go Mobile – see my previous experiences (FIN only).

But this time it was a nice trip again. Not too hard or extreme so maybe something harder next year? Same trip in a day? Who’s in?

Thanks Anders, Eino, Hanna, Katja, Matti, Olli, Tapio and Vesa – it was fun!

Share

Related posts:

• 42km by bike 42km bike trip with Anders yesterday. No tags for this...
• First longer bike ride this summer As the weather cooled down to 15C and we got...
• London, day 7 Final day. Actually nothing else but travelling. The combination of...

Garden Tomb, Jerusalem, 2011-04-09

He is not here, he is risen!

Share

Related posts:

• Crucifix at the Church of the Holy Sepulchre, Jerusalem From noon until three in the afternoon darkness came over...
• Mainostus fail Tags: fun, Internet, screenshot, suomeksi...
• Squirrels / Oravat Tags: photo...

Via Appia Antica

Heräilimme rauhassa, mutustimme aamupalan ja lähdimme tallailemaan kaupungille jossa aurinko jo rupesi lämmittämään mukavasti. Metroilimme ja busseilimme itsemme Via Appia Anticalle, Rooman vanhimmalle ja tärkeimmälle tielle. No nykyäänhän se nytti olevan normi mukulakiveä suurelta osin, betoniaitojen ympäröimää, mutta oli siellä myös pätkää missä oli peltoa vieressä ja ‘isoa mukulakiveä’, Roomalaiseen malliin rakennettua.

Käväisimme St. Sebastianin kirkossa vilkaisemassa siellä käynnissäolevia häävalmisteluja. Kirkko oli perinteiseen katoliseen malliin varsin pramea, sisällä oli monenmoista patsasta ja kuvaa ja jäännöksiä - tällä kertaa vain Jeesuksen ilmestyksen jalanjäljet (Quo Vadis? sanotaan Jeesuksen ilmestyksen sanoneen Pietarille Pietarin kiiruhtaessa Rooman vainoja pakoon tai vastaavaa. Mutta tämä on siis perimätietoa eikä Raamatun sanaa enkä sille näinollen minkäänlaista painoarvoa laita – jalanjäljille nyt varsinkaan!), jouskarin/varsijousen/jonkun nuolet joilla St. Sebastiania ammuttiin – mutta ei se siihen vielä kuollut, se oli vähän kovempi jätkä, kuoli vasta kun hakattiin nuijalla – ja puunkappaleita tolpasta johon St. Seba oli sidottuna kun hänet hakattiin. Uskoo ken tahtoo. Katoliset taitaa tahtoa. Myymälän puolella oli myös kalentereita joissa oli vuoden joka päivälle oma pyhimys rukoiltavaksi.. hohhoh..

Katakombit

Mutta paljon kiinnostavampi oli kirkon alla oleva katakombiverkosto joka joskus 100 – 300 – luvulla on kaivettu kristittyjen hautapaikaksi. Kaupungin sisälle ei hautoja saanut laittaa ja eihän jengillä ollut varaa ostaa maaplänttiä joten alkuseurakunta hautasi omansa tänne maan alle. Pehmeään maahan oli helppo kaivaa ja niinpä tunneleita on kymmeniä ja kymmeniä kilometrejä ja hautapaikkoja kymmeniä tuhansia. Ja tämähän ei tietenkään ole Rooman alueen ainoa katakombi mutta ehkä yksi parhaiten säilyneistä – neljästä kerroksesta yksi on ~tuhoutunut. Hautapaikat olivat syvennyksinä seinissä. Alunperin ne ovat olleet peitettynä kivillä – toiset marmorilla, toiset halvemmalla. Kiviin on osaan ollut kaiverrettuna kirjoituksia haudatusta, kenestä on ollut kyse, osassa jotain kuvia – kaikki sen ajan ihmiset eivät osanneet lukea niin kuvat kertoivat enemmän. Nyt haudat olivat tyhjiä, luut ovat siirretty muualle. Hyvä kysymys on kieltämättä että mihin, ja miksi. En tiedä.

Jossain vaiheessa katakombeja käytettiin myös seurakunnan kokouspaikkana ja luolastossa olikin muutamia suurempia luolia. Seinissä oli tervettä kristillistä symboliikkaa verrattuna esim. ylläolevan kirkon katolilaiseen meininkiin. Löytyi ankkuri (kuvastamassa uskoa ‘ankkurina’ kiinnittämässä ihmiselon johonkin pysyvään), löytyi kyyhkynen pyhän hengen symbolina, löytyi Kristus-monogrammi, löytyi kala / ICHTUS – ei ollut pyhien kuvia ja palvontaa vaan keskityttiin terveesti Kristukseen. Jaa, eipä tullut vastaan myökään ristin kuvia – mutta siihen aikaanhan se oli vielä käytössäoleva (?) teloitusväline.

Lopussa oli vielä muutama pieni mausoleum.. no ehkä vähän turhan mahtipontinen sana.. pieni mutta nätti ja huolella tehty ja koristeltu tiilinen hautaholvi, sisällä oli hienot maalaukset. Muistaakseni kuolleet oli tuhkattu ja laitettu purkkiin joka oli ko. holvissa.

Kävelyllä

Kun tulimme katakombeista ulos, oli häävalmistelut pidemmällä ja häävieraat jo saapuivat. Lähdimme kävelemään vähän tietä pitkin pidemmälle. Jotain linnaa vilkaistiin, käytiin kuppilassa lämmintä leipää pureskelemassa. Nautiskeltiin maisemista ja tunnelmasta, oli kiva olla kaupungin ulkopuolella.

Kun pureskeltiin leipää, alkoi ohi virtaamaan paljon ihmisiä, sporttailijoita, sauvakävelijöitä. Hetkeen en hokannut mitään erikoista mutta tosiaan, ollaan Rooman maaseudulla ja ohi menee sauvakävelijöitä – mitä ihmettä, sehän on tuore (10 vuotta) Suomessa kehitelty laji, ja nyt ollaan täällä ja täällä sauvotaan!?

Lopulta selvisi että kyseessä oli International Nordic Walking Festival – asiantuntijavetäjänä Marko Kantaneva (jota sanotaan ‘modernin’ sauvakävelyn kehittäjäksi). Kaikenlaista.

Illalla käveltiin kaupungilla ristiin rastiin mm. Circus Maximuksen läpi, eräällä Michelangelon suunnittelemalla torilla, taas pizzailemassa, asemalta junaliput aamua varten ja hotellille jalkoja lepuuttelemaan ja pakkailemaan. Aika naatti olo, pitkä päivä ja paljon kilometrejä.

Share

Related posts:

• Rooma II Työmatka EPSC2010 -kongressiin Roomaan, 09/2010, toinen päivä. Varhainen herätys ja...
• Rooma III Työmatka EPSC2010 -kongressiin Roomaan, 09/2010, kolmas päivä. Aamulla huoneesta lähtiessäni...
• Rooma VI Työmatka EPSC2010 -kongressiin Roomaan, 09/2010, kuudes päivä. Kentälle Heräilin, pakkasin...

Kentälle

Heräilin, pakkasin roippeet kokoo. Aamupalalla samaiset ilmatäytteinen sämpylä jonka itse täytin sekä maissihiutaleet hedelmäsalaatilla. Varasin netin kautta liput Vatikaanin museoiden iltakierrokselle, alkaen klo 19:30, avoinna klo 23 saakka. Liput vain piti onnistua jossain jotenkin tulostamaan. Kävelin yhden metroasemanvälin ihan vain maisemia nähdäkseni ja tämän jälkeen ajelin pari väliä Terminille jossa livautin itseni lentokentälle menevään junaan. Juna oli varsin täyteen lyöty. Ja voi niitä rullalaukkuja – puoli tuntia myöhemmin kun saavuimme lentokentälle, purkautui junasta oikea rullalaukkujen vallankumous. Käytävän täydeltä niin leveys kuin pituussuunnassa rullalaukkuja sekä niitä vetäviä matkustajia. En mä tiedä, jotenkin olen niitä vastustanut ärsyttävinä, poukkoilevina ja sensellaista. No okei, toki sellaisen raahaaminen on kevyempää kuin vaikka 30 kilon rinkan, mutta.. silti. Oli seassa sentään muutama oikea reppureissaajakin.

Lentokentällä odotellessani yritin nettikioskista tulostaa vatikaanin lippuja. Ensimmäinen meni jumiin jonka jälkeen huomasin siinä olevan ‘Doesn’t print’ -lapun. Toisen kanssa meinasin tipahtaa jakkaralta: kun sain selaimen käyntiin, sanoi se että kaikki netinkäyttäjät täytyy rekisteröidä, Italian lain mukaan. Että laitappa passi tuohon veppikameran eteen niin otetaan kuva ja jatketaan. Ei onnistu, en suostu! Tuumin näyttäväni kameralle päivän lehteä mutta rupesi aika loppumaan niin jätin leikin kesken. Typerät Windows-leikkipäätteet..

Tunnin odottelun ja lukemattomien suomalaisten (sekä Finnairilta että Blue1:ltä laskeutui Helsinkiin lento aamusta) jälkeen WAIMO TULI! Ha ja jee! Tiedossa pari päivää Roomaloomaa, jeee!

Kaupunkiin

Junaliput takaisin keskustaan olin ostanut jo aikaisemmin ja tiesin aikataulut niin odotellessa päätin vielä kerran yrittää tulostamista. 20cnt/minuutti, kova hinta. Kovan taistelun, n. 10 uudelleenyrityksen ja mooonen menetetyn euron jälkeen laite suostui aloittamaan tulostuksen ja luukusta putkahti ulos Vatikaanin museoiden varauslappu. AMAZING!

Junaan ja ohimennessä pala pizzaa mukaan. Peruspizzapala nälän ensiavuksi: tomskukastike ja juusto, ei muuta. Mutta aivan törkeän hyvää!

Colosseum & Palatino ja kuinka Italialainen laitetaan tiukille

Käytiin heittämässä laukku hotellille. Söimme pikkasen jämäkämmät pizzapalat ja metroilimme itsemme Colosseumin kylkeen jossa tartuimme Colosseumin opastettu kierros -tarjoukseen joka sisältäisi myös kierroksen Palatino-kukkulalla. Odotimme kierrosporukan kokoon, opas selitteli ulkona historiaa (“please remember this..”). Tiedossa oli 15min opastusta ulkona ja 45min aikaa sisällä. Kun vihdoin pääsimme sisälle n. 30 hengen jengillä, opas jakoi meille radiopuhelimet joiden avulla kuuntelimme mitä hän jupisi. Kiersimme ulostuloaukolle kierroksen kestettyä ehkä n. 10 minuuttia. Opas sanoi että nyt pitäisi lähteeä eteenpäin, tiedossa on kierros Palatino-kukkulalla, että heillä on opas loukkaantunut moottoripyörällä ja diipadaapa. Perus Italiasäätöä. Hauskaksi homma muuttui kun se n. 30 hengen ryhmä ei ollenkaan innostunut tästä vaan syytti vedätyksestä ja huijauksesta: luvattu oli 45min ja saatu oli 10min. Opas soitteli pomolleen useaan kertaan, alkuun ehdotettiin että okei, tunnin päästä ulos. No ei sekään passaa, luvattu oli 45min ja aikataulut on sovitettu sen mukaan. Säädettiin ihan urakalla. Ei varmaan helppoa olla yksin n. 30 henkeä vastaan.. Loppujenlopuksi saimme sovittua että saamme n. 15min lisäaikaa jonka jälkeen ulos ja Palatinoa kohti.

Gladiaattorimeininki on ollut hurjaa, mutta siitä kertoo vaikka Wikipedia, lukekaa sieltä.

Ulkona porukka oli tasan sovittuna aikana koossa. Uusi oppaamme siinä jupisi että odotetaan 5min että loputkin ryhmäläiset tulee, ei niitä voida jättää. kului 5min, kului 10min.. No eihän ylimääräinen odottelu taas aikatauluun sovi vaan ryhmä nosti äläkkää.. Tässä on odoteltu nyt se mitä sovittiin, ne tuli ketkä tuli, mennään. Kysyttiin että montas meitä pitäis edes olla? Opas sanoi että 49!! Heräsi vahva epäily että yrittävätkö saada kaksi ryhmää nyt yhteen.. Sopiva painostus taas päälle niin lähdettiin etenemään..

Palatinolla osa porukasta lähti heti omille teilleen kun portin sisään päästiin, osa jäi uuden, siis kolmannen oppaan mukaan, kuten me. Varsin eloisa, levoton ja intensiivinen kaveri joka kyllä asiansa tiesi. Palatinostakin löytyy lisätietoa Wikipediasta, mutta lyhyesti, se oli Rooman keisarin kämppä, perustamiskukkula ja kaikenlaista semmoista, Imperiumin keskus ja lallallaa. Circus Maximus on muuten ihan tuubaa nykyään, pitkä soikionmuotoinen nurmikkokenttä hiekkaseinillä. Ei mitään turistiarvoa.

Vatikaani

Seurailimme kotvan oppaan mukana ja tämän jälkeen valuimme omille teillemme, Paavi ei ylimääräisiä odottele. Halki Forum Romanumin – ollut taatusti sekin makea mesta – katujen halki aina Pietarin torille (vaimikäsenytoli?) saakka. Matkalla napattiin ravintelista pastaa ja toisesta jätskiä. Pizzeria oli mm. ympäristöön nähden törkeän kallis mutta kai se keskeinen sijainti tuo myös halpakuppiloihin oman lisänsä.. Mutta on se 20% palvelumaksu aika paljon. Vaan jätski oli hyvää :)

Vatikaanissa ihmeteltiin hetki Pietarin toria mutta siirryttiin jonottelemaan Vatikaanin museoihin ja päästiinkin puoli tuntia ennen sovittua aikaa sisään. Turvatarkastus, varauslapulla lippujen lunastus, investoin 7e audio-opastimeen (syötä näyttelyesineessä näkyvä numero niin minä kerron siitä lisää – yllättävän näppärä peli tosin vähän turhan perusteellista kerrontaa..) ja sisään. Alkuun oli egyptimuseo. Sarkofageja, muumioita, kaikenlaista työkalua ja ukon kuvaa. Tämän jälkeen länsimaisia juttuja sali toisensa perään. Paljon kaikenlaista siistiä. Ja salit itsessään olivat valtavia – yhden hallin pituus oli 120 metriä, katto ja seinät olivat maalattu täyteen kaikenlaista pientä, seinillä suurimpina täytteinä oli Italian silloisia karttapiirroksia. Mutta se katto oli käsittämätön joka tapauksessa.

Kaikenkaikkiaan herätti aikan monenlaista ajatusta. Onhan se hieno että noin ziljoona juttua on koottu näyttelyksi ja yleisön nähtäville, yhteen paikkaan, mutta onhan se vähän kumma että kuitenkin tietty osa näyttelyesineistä lienee jonkinlaisen ryöstön keinoin hankittu, eli millä oikeudella paavi pitelee tuolla jotain ziljoonavanhoja nuolenpääkirjoituslaattoja, sarkofageja jne, joita luultavasti Egyptin museot arvostaisivat myös.. Ja se, millä rahalla paavi on noita huoneita rempannut – edellinen paavi oli huono, en halua asua samassa asunnossa missä se asui, rakennutan uuden ja hankin sinne jonkun ökymaalarin maalaamaan.. Kansahan sen maksaa.. kovasti tuli vastaan se, miten paavi on olevinaan Jumalan edustaja maan päällä jne. Semmoosta tuubaa.

Loppusilauksena Sikstuksen kappeli jonka katossa oli Michelangelon maalailuja. Wikipedia kertoo niistä lisää, joo. Mutta check, nähty on. Samassa huoneessa muuten kardinaalit kokoontuvat valitsemaan aina uutta paavia. Äänestyksen jälkeen polttavat äänestysliput ja savun väri kertoo kansalle että tuliko paavi valittua vai ei. Musta savu – ei paavia, valkoinen savu – paavi on valittu! Ennenaikaan musta savu saatiin aikaiseksi märillä oljilla, nykyään kemikaalein..

Pizzaa & unta

Talloimme ulos, bussin kyytiin ja sillä kohti keskustaa. Pizzalle, tälläkertaa huolellisemmin valittuun paikkaan hinnan, valikoiman ja tilojen suhteen. Ja oli onnistunut valinta, erittäin hyvää ruokaa. Tomaatti-mozzarella-lautanen oliiviöljyn ja suolan kera, njam njam. Mutta pizzaa siis vedettiin varsinaiseksi ruoaksi, vasta kolmas kerta tänään :)

Kello rupesi lähestymään sataa jolloin metrot lakkaavat liikkumasta ja.. kävely+bussi tai taksi ei nyt kiinnostanut. Saimme kuitenkin napattua onnistuneesti bussin läheiseltä kadulta ajeltua Colosseon metron kylkeen ja siitä metrolla kotiin. Varsin naattina huoneeseen ja unta kuulaan, rankka mutta varsin onnistunut päivä: paljon nähtiin ja mikä siisteintä, waimo tuli tänne :)

Share

Related posts:

• Rooma II Työmatka EPSC2010 -kongressiin Roomaan, 09/2010, toinen päivä. Varhainen herätys ja...
• Rooma VII Työmatka EPSC2010 -kongressiin Roomaan, 09/2010, seitsemäs päivä, lomapäivä waimon kanssa. Via...
• Rooma I Työmatka EPSC2010 -kongressiin Roomaan, 09/2010. Kööpenhamina, Tanska Laskeutuessa koneen ikkunasta...

Aamupalaksi taas mm. jo tutuksi tullutta ilmatäytteistä leipää jonka sisään tungin juustoa ja hunajaa, njam :)

Aamusta olin kuuntelemassa muutamaa puhetta komeetoista ja asteroideista. Meni kovin kemiapuuhaksi eli aika vähän mitään jäi käteen. Seuraava sessio oli erilaisista impakteista eli törmäyksistä. Tokiossa ovat kiihdyttäneet pieniä kappaleita jopa 60km/s nopeuksiin ja tutkivat mitä tapahtuu, kun ne törmäävät johonkin. Apuna kiihdyttämisessä käyttivät 12 lasersädettä (Gekko XII). Freiburgin yliopiston esityksessä oli hienoa high speed camera -kuvaa törmäyksistä, kun 4 gramman kappale ajetaan n. 4 km/s kiveä päin. Olivat tutkineet sitten kraaterinmuodostusta jne jne.

Kävimme ravintelissa syömässä, otin juusto-tomaattisalaatin. On muuten hyvää kun päälle kaataa vähän oliiviöljyä ja suolaa. Se suola on oikeesti kokeilemisen arvoinen lisä siihen! Ja varsinaisena ruokana lasagnea, aika mainiota. Ruokapöydässä ratkottiin ihmiskunnan ongelmia. Turistiin Pompeijista, Siperiasta, ihmiskunnan kehityksestä ja kasvusta aina ongelmaksi asti. Siis väestönkasvu ongelmana, ei se keskustelu.

Iltapäivän ensimmäinen sessio oli koko setin paras, aivan valtava. Konkreettista, helposti ymmärrettävää settiä jonka vaikutus on luultavasti kuitenkin suurempi kuin suurimman osan täällä esitetystä muusta työstä: ‘Lunar Outreach as a Tool for Public Engagement in Planetary Science’ eli mitä kaikkea siistiä voi kuun avulla tehdä ja sitä kautta herättää suuren yleisön kiinnostusta planeettatieteisiin. Nasassa (Daou D.) ovat tehneet aika letkeitä tempauksia mm. My Moon. Toinen jenkki (Taylor L.) kertoi Moonbuggy Racesta, kisasta rakentaa kuukulkija. Keräsivät yli 100 tiimiä (yksin Intiasta 22 tiimiä!) jotka rakensivat kulkijan ja tulivat kilpailuun USA:n. Kaksi kuskia, ihmisvoimalla kulkeva, maavaraa 30 senttiä, mahduttava kuljetuskunnossa 1.2m*1.2m*1.2m laatikkoon. Mitattiin aikaa kokoamiselle sekä n. puolen mailin radan ajamiselle. Radassa oli erilaisia esteitä, maakosketuksista jne sai sakkoaikoja. No, joka tapauksessa, omiaan herättämään kiinnostusta kuujuttuja kohtaan.

Portugalilainen (Mueller M.I) veti innostavan esityksen kuusta ja sen käytöstä opetuksessa. Kuun hieno puoli on se, että sen kaikki ovat nähneet, se voidaan havaita ilman erikoisvälineitä, esim. kiikarilla näkee paljon, ja kuun vaikutukset maankin päällä ovat havaittavissa vuorovedessä.

Seuraavana oli brittien Open Universityn esitys (Anand M.) virtuaalimikroskoopista maahan tuotujen näytteiden tutkiskeluun. Koska näytteitä on vähän, niihin on hankala päästä käsiksi jne jne, ovat pykänneet ohjelman iPadille, iPhoneille sekä nettiin, tulossa myös Androidille, jolla voi tutkia näytettä, zoomata, vaihtaa valoa jne jne, ja tätä kautta innostaa opiskelijoita, ~konkreettisella näytteellä. Demosi ohjelmaa iPadilla, on se kieltämättä aika hieno.

Se muuten piti sanoa että Tanskassa näin lehtiä joiden ainoa tehtävä oli esitellä iPhonelle tai iPadille tehtyjä softia. Melkoisen kultin on Apple laukaissut, vähän käy kateeksi.

SalsaJ (esitt. Doran R.) on joku avoimen koodin päälle tehty työkalu kuun katseluun, pitää tutustua tarkemmin.

Moonzoo

Kovin setti oli joka tapauksessa moonzoo.org. Ovat pykänneet (Gay P.) nettisivun jossa ihmiset voivat käydä katsomassa kuvia kuusta, vertailla kummassa on enemmän kraatereita, merkkailla kraatereita ja kuoppia ja muita. Kuulostaa tylsältä. Mutta kun tähän on yhdistetty facebook-sovellus (vapise FarmVille!), aito tieteellinen hyöty johon ei palkkatyövoima riitä (8 käyttäjää on luokitellut yli 10 000 kuvaa, suurin osa yli 10 000 käyttäjästä kuitenkin alle 10 kuvaa. Yhteensä kuitenkin ziljoona luokitusta!), keskustelupalsta kokemuksien jakamiseksi jossa ammattilaiset ovat mukana, kilpailut juttujen löytämiseksi, riemua siitä kun joku löytää jonkun kuuhun jätetyn kuukulkijan. Tyylillä tehty, hyödyllinen, koukuttava. Ei vaadi mitään lähtötietoja vaan 5-vuotias voi auttaa tieteentekemisessä. Toki sivulla on myös opettavaa sisältöä, 50 sivua faktaa, johon kiinnostusta herätetään merkkailun edetessä. Ja päälle vielä erittäin hyvä esitys. Vau, suuri hatunnosto, kerrankin jotain jossain on tehty kunnolla ja tulokset ovat sen mukaisia! Ehdottomasti koko konferenssin kohokohta – suosittelen vilkaisemaan!

Tämän jälkeen olin kuulemassa viimeistä sessiota Kuiperin vyön kulkijoista, mm. Haumeasta. Eihän näistä ole koskaan kuullutkaan, hirveesti erilaisia murkuloita tuolla viheltää. Haumea pyörähtää ympäri vajaassa neljässä tunnissa vaikka on aika iso. No joo. Huomaa selvästi että ei ole mitenkään laajaa kokemusta näistä planeettahommista, suurin osa esityksistä on ~mahdottomia ymmärtää mutta jotain pikku faktoja tarttuu sieltä täältä. Sessioiden ulkopuolella käydyt keskustelut ovat kuitenkin olleet erittäin hyödyllisiä kun on voinut kysellä kaikenlaista, lähtien siitä miten planeetta oikeastaan määritellään, mikä ero on komeetalla, asteroidilla, meteoroideilla jne. Kaikenkaikkiaan hyvä kokemus vaikkakin pitkä ja rankka settiä.

Semmoosta ihmettelin että jännä on että missään vaiheessa ei ole ollut mitään virallista tervetulotoivotusta tms, porukka vain tulee tänne, hoidetaan esitykset ja lähdetään pois. Edes tiistain illallisella ei kukaan toivottanut järjestäjien puolesta tervetulleeksi tai mitään, ruoka vain alkoi ilmestymään pöytään. Mutta siis erittäin positiivinen kokemus, ehkä ensikerralla vähän enemmän oman alan juttuja.

Illalla kävelin erään toisen kera Vatikaaniin, Pietarin torille vaimikäsenytolikaan, saakka ja sieltä aina Terminille. Puheenaiheena oli uskon ja tieteen suhde – erittäin hyvä keskustelu. Rinnakkaistodellisuudet, kvanttimekaniikka ja satunnaisuus, ihmisen vaikutusmahdollisuudet omaan elämäänsä, ulkoisen voiman olemassaolon mahdollisuus jne jne. Jee.

Taistelin itseni hotellille jossa vihdoin panostin siihen 5e korttiin jolla saa 2 tuntia Internetiä. Pyöritin vähän valokuvia tieskarilla ja kuuntelin taas CNN:ltä lisää Commonwealth Gameseistä. Rupeaa jo riittämäään.

Share

Related posts:

• Rooma IV Työmatka EPSC2010 -kongressiin Roomaan, 09/2010, neljäs päivä. Läppärille laturia, osa...
• Rooma III Työmatka EPSC2010 -kongressiin Roomaan, 09/2010, kolmas päivä. Aamulla huoneesta lähtiessäni...
• Rooma VII Työmatka EPSC2010 -kongressiin Roomaan, 09/2010, seitsemäs päivä, lomapäivä waimon kanssa. Via...

Läppärille laturia, osa II

Nukuin peräti ysiin jotta jaksaa paremmin kuunnella. Kysäisin hotellin aulasta kauppaa josta saisi läppärin laturin. ‘Tosta kävelet suoraan ylös, sit tulee kolme tietä joista yks lähtee alas, menet sitä. Minuutti täältä, siellä on TRON -kauppa’. No ei noilla ohjeilla tässä kaupungissa oikein mitään saa aikaiseksi, ensinnäkin se ‘suoraan’ oli päin toista taloa. Tein oman korjauksen ja kävelin hotellin katua suoraan 5 minuuttia näkemättä mitään hyödyllistä – no rautakauppa siellä oli sentään. Toiseen suuntaan,Piazza Bolognalle. Yritin yhtä siitä irtoavaa katua ja kappas, sieltä löytyi tieskarikauppa. Kysäisin laturia ja mitä ihmettä – heillä oli hyllyssä eeepc-yhteensopiva laturi! Hinta thirteen euro. Mielessä kävi että voiko olla niin halpa, näinköhän tarkoitti 30 euroa. Varmistinettä ‘ai thirteen’? Joo, thirteen. No otetaan se! Veloitti 30 euroa. Turhautuman turhauma, taas. No, hinta kuitenkin kohtuullinen.

Hotellille läppäriä hakemaan ja kokeilemaan ja voi pojat, se toimii! Tää oli ensimmäinen kunnon positiivinen ylläri tässä kaupungissa! Taas pääsee postiin käsiksi, jee.

Rooma on oikeestaan aika kulahtanut, likainen, sekava ja rähjäinen kaupunki. Ratikat ja bussit ruosteessa, paljon graffiteja, autot parkkeerattu pitkin poikin, roskia kaduilla, talot likaisia ja huonossa hapessa.

Ja jännä oli hokata että nämä on rakentanut tuon suurimman valkoisen pytingin, Vittirion, vasta joskus 1800-1900-lukujen taitteessa, joskus 1900-luvun ensimmäisen neljänneksen lopussa valmistunut tms. Käsittämätöntä puuhaa. Onhan se massiivinen ja silleen mutta mitä järkeä..

Puheita, puheita, puheita..

Konferenssiin kuuntelemaan cassini-luotainjuttuja, tällä kertaa päällä farkut ja kesä-kaulus-t-paita, päätettiin eilen Olafin – saksalaisen yhteistyöhemmon kanssa höllätä pukukoodia yhtenäisesti, yhtenäiseksi muiden kanssa..

Olin kuuntelemassa Titan-kuulle suunniteltujen missioiden esittelyä, meinaavat jonkinlaisen murkulan molskauttaa sinne mereen tahi järveen kellumaan, laskea siitä pallura pohjaan ja suorittaa hirviän litanian kaikenlaisia mittauksia. Kaikenkaikkiaan esityksistä nousee se, miten halutaan päästä planeetoille nopeammin, viedä entistä parempia mittalaitteita, mitata ja kuvata kaikki mahdollinen ja tämän jälkeen analysoida tulokset että mitäs siellä nyt oli. Ja välissä ajetaan simulaatioita ja testejä ja tuumitaan että oisko jossain jotain elämää.

Kävin kuuntelemassa mm. juttua Saturnuksen Enceladus-kuusta jossa on suihkulähteitä. Koska siellä on niin kylmää (32K eli jotain -240C), sen vettä voi verrata meidän graniittiin: kiinteenä äärimmäisen kovaa ja nestemäisenä laavamaista. Kukaan ei oikein keksi että mikä sitä lämpöä siellä tuottaa pitämään ilmeisesti suolaisen veden sulana, paras arvaus on tässä vaiheessa vuorovesi mutta ei se oikein vissiin ole vakuuttava teoria. Jotain läpilentoja niistä suihkulähteistä suunnitellaan jotta tietoa veden koostumuksesta.

Illan kiertely

Kävin illalla kävelemässä ja kuvailemassa, katselemassa, ihmettelemässä. Kilometrejä kertyi aika runsaasti, mitä lie tullut, kenties toista kymmentä.Pizzaakin puraisin ohimennen. Kyllä mahtaa kaupunginisiä harmittaa kun puolet kaupungista on julistettu argeologiseksi kaivaukseksi, toinen puoli on muinaismuistoja. Ja valtava rottaongelma: Colosseumin kivetkin ovat täynnä rotan mentäviä reikiä! No, tuskin ovat rottien aiheuttamia, kenties saasteiden. Tuskin kuitenkaan tekevät rakennusta tukevammaksi. Pääsin Metrolla turvallisesti ja helposti kotiin.

Share

Related posts:

• Rooma III Työmatka EPSC2010 -kongressiin Roomaan, 09/2010, kolmas päivä. Aamulla huoneesta lähtiessäni...
• Rooma II Työmatka EPSC2010 -kongressiin Roomaan, 09/2010, toinen päivä. Varhainen herätys ja...
• Rooma VII Työmatka EPSC2010 -kongressiin Roomaan, 09/2010, seitsemäs päivä, lomapäivä waimon kanssa. Via...

Aamulla huoneesta lähtiessäni unohdin avaimen sinne sisään. Jeah.

Kävin heti aamusta katsomassa esityksiä kuun kuvailusta – hienoja kuvia joita minäkin ymmärrän, paremmin kuin esimerkiksi Cassini-luotaimen mittauksia Titanin jonkun kaasukehän kerroksen vaihteluista..

Läppärille laturia

Puoli kymmenen lähdin hakeutumaan kohti elektroniikkakauppaa. Rooman suurin elektroniikkatavaratalo tms.. Kävelin pari kilometriä ensin Terminille, päärautatieasemalle. Siellä kyselin mistä ihmeestä pääsen ‘Ferrovie Urbanelle’ eli jonkunlaiselle paikallisjunalle tai ratikalle. Setä sanoi että tuosta ulos ja vasemmalle kunnes eteen tulee keltainen juna. no aikanaan se tulikin. Järkyttävän iso talo tuo Termini. Ja se juna oli ratikka. Mut kyytiin ja n. 5 pysäkkiä eteenpäin. Välillä mentiin jostain portista läpi joka lienee ollut Rooman muuria (?) tai akveduktia tai jotain sensellaista, aika magee kuitenkin.

Toista kilometria kävelyä katuosoitteeseen 278, jossa megalomainen elektroniikkatalo piti löytyä. Ja vielä mitä, siinä oli pieni autokauppa jonka ylemmät kerrokset näyttivät olevan ihan tavallisia asuinkerroksia. Eli KISSAN VIIKSET! Hukkareissu laturin osalta mutta tuli ainakin nähtyä vähän Rooman liepeitä.

Kadunvarret ovat täynnä muotia ja pizzerioita. Jos mitään muuta haluaa, pitää keksiä jotain taikoja joilla sellaiset kaupat löytyvät. Yllätyin kovin positiivisesti löytäessäni supermarketin hotellin naapurista, sieltä löytyi kynsisakset (ei mitään muitakaan työkaluja mm. ruuvien availuun ole mukana, Leatherman kun jäi alkukesästä matkalaukusta jollekin lentofirmojen työntekijöille.. kiitti!) ja limupullo. Tarjolla oli automaattikassat. Skannattiin tuotteet, tökättiin maksutapaa, maksettiin ja lähdettiin. Aika letkee.

Bussilla takaisin ratikkapysäkille, ratikalla juna-asemalle, toisella bussilla konferenssipaikalle. Ja sieltä lähdettiin sitten neljän hengen ESTCUBE-porukalla lounastamaan ja tuumimaan seuraavia askelia projektin puitteissa. Otin tomaattisalaatin (=pelkkää tomaattia pilkottuna..) ja grilled sea bass – jonkunlainen ahvenhan se oli, ihan makoisa.

Kuvailua

Takaisin konferenssipaikalle sessioita kuulemaan. Kävin kuuntelemassa yhden cubesat-esityksen ja joitain muutakin, mutta rupesi väsymys iskemään ihan rajatta. Niinpä päätin käydä pienen kävelykierroksen katsomassa noita vanhoja mestoja mitä tässä lähettyvillä on, Forum Romanum ja mitä niitä nyt.

Kuvailin kadun varressa muinaisia Rooman jehuja, skootterikuskeja, Italian lippua. Akku loppui, vaihdoin toiseen. Näin kun nosturimiehet kulkivat kadun vartta ottaen alas valotolpista Italian lippuja; toinen ajoi autoa ja nosti sen tukien päälle, toinen oli korissa, nosti sen ylös, otti lipun irti ja heitti sen alas ja laskeutui itsekin alas, ja näin matka jatkui. Voi mikä mahdollisuus saada kuva ilmassa olevasta Italian lipusta!

Kyttäsin heitä jonkin aikaa jotta etenivät seuraavalle tolpalle. Hain ajoissa kuvakulmaa, nousin riittävän ylös jotta kukaan ei tulisi eteen. Ajoivat auton paikalleen. Tuskaisen hitaasti saivat jalat auton alle. Nosturimies lähti nousemaan – minä tähtään jatkuvasti kameralla. Nousee lipun tasalle. Saa yläosan irti – oliko nippusiteellä vai rautalangalla, en nähnyt. Alempi onkin hankala.. tähtään häntä jatkuvasti kameralla fiilistellen että toivottavasti lippu leviää nätisti pudotessaan.. alempikin osa irtoaa.. kokoaa lipun nipuksi ja pudottaa sen alas.. lippu heilahtaa tuulessa nätisti auki, minä painan liipaisinta – ja mitään ei tapahdu. KAMERAN AKKU!!!! Ainutlaatuinen kuva, ja huti. Voi elämän kevät, harmitti. Mutta totesin että no can do, ja lähdin kohti konferenssipaikkaa, alkavan sateen säestämänä.

Teknistä säätöä

Konferenssipaikassa laitoin akkua laturiin, vain todetakseni että toinen niistä ei suostu edes lataamaan. Laturi välkäyttää valoaan kolme kertaa ja lopettaa siihen. Toinen akku lähti vihdoin latautumaan. Kamera taas puolestaan ilmoitti että ‘no photos in folder’ eli että kortilta ei löytyisi kuvia. MITÄ IHMETTA?! Okei, tähän mennessä siis levinnyt vasta läppärin laturi, kameran akku, ja muistikortti, ja tietysti se yksi hukattu kuva harmitti päälle.

Mutta Linux tulee taas apuun. Kaivoin taskusta Openmoko Freerunner -puhelimen, johon minulla oli usb-adapteri, jonka avulla sain siihen usb-kortinlukijan kiinni. Muistikortti sinne, automount ja katsomaan mitä kortti on syönyt. Toinen kansio kuvia on soossina, sieltä ei saanut mitään ulos. Toinen kansio antoi jotain ulos, sitä en osaa sanoa että mitä sieltä nyt sitten löytyi, mutta jotain kuvia kuitenkin.. rsyncillä kuvat puhelimen sisällä olevalle uSD-kortille. Aavistuksen hidasta USB1.1:n yli, mutta onnistui se silti. 140 kuvaa, mitä lie 15 minuuttia mennyt. Eipä onnistuisi kovin monella muulla luurilla. Kaivoin laukusta toisen muistikortin ja hyllytin tämän ensimmäisen varmuuden vuoksi, mahdollisia myöhempiä pelastusoperaatioita varten.

Kaikenkaikkiaan 5.5 vuotta vanha Nikon D70 alkaa kenkkuilemaan. Ilmoittelee muistikorteista kaikenlaista typerää aina välillä, välillä korruptoi koko kortin. Ja kuulema muillakin joilla D70 on, on samanlaista ongelmaa.. No, nyt sisällä on siis alkuperäinen 5 vuotta vanha CF-kortti. Toivotaan että pelaa.

Iltapäivällä oli posterisessio. Kaikenlaista pientä ruokaa, pitkä rivi postereita enemmän ja vähemmän kiinnostavista aiheista. Joo.

Illalla oli social event – jonkinlainen konferenssilounas johon olin ilmoittautunut. Teatteriravinteli ristotheatre tms. Musiikkia, tanssia, laulua – ja ruokaa. Eli leipää ja sirkushuveja. Satuin samaan pöytään sveitsiläisten kanssa – oli hauska huomata ymmärtävänsä (siinä melussakin) suuri osa siitä mitä puhuivat, mutta oma saksan tuottaminen on valitettavan jumissa, pitäisi päästä, tai joutua sitä käyttämään enemmän.

Kohti kotia

Tullessamme pois ravintelista erään talon edustalla oli iso nippu toimittajia ja ihmisiä, tv-kamerasta lähtien. Vartijoita, pollareita ja mustia autoja. Erityisen kiinnostuksen herätti se, että ne olivat siinä jo kun menimme siitä edellisen kerran ohi n. 3 tuntia aikaisemmin.. Kävimme kysymässä että ketä ne oikein venailevat – ja Berlusconi oli kuulema tähtäimessä. Kuka jaksaisi jotain Tarjaa, Paavoa, Mattia tai muitakaan suomalaisia noin pitkään odotella..?

Vasta puolenyön jälkeen olin vihdoin Terminin kupeessa menossa metroon. Metropa oli jo suljettu, hieno meininki! Kävellä olisi voinut mutta tuumin turvallisemmaksi – ja helpommaksi, ajella taksilla. Aseman edessä oli taksit jonossa, kävelin sinne ja hyppäsin ensimmäisen kyytiin. Piazza Bologna, kiitos. Se äänsi sen ihan eri tavalla kuin minä, mutta sama paikka sen täytyi olla .) Ja GPS kertoi koko ajan missä mennään joten ei se ihan huijausreittiä pääsisi ajelemaan. Perillä mittari näyttyi 10.40e. Hän sanoi että Terminiltä lähtissä on 2 euron lisämaksu, tiesithän sen. No en tiennyt. Enkä oikeastaan usko. Haluutko kuitin? Joo, haluun. Kirjoitti kuitin, antoi 20 eurosta vaihtorahat (5 euroa ja pari kolikkoa eli pyöreästi oikein), kiitos ja moi. Voi hyvän kerran, miten mä voin olla näin sinisilmäinen. Ensinnäkin ois pitänyt vaatia jotain dokumenttia siitä Termini-jutusta. Toiseks katsoa ne vaihtorahat, hän antoi 5e 70cnt vaihtorahaa (eli maksoin matkasta 14e 30cnt). Ja katsoa sitä kuittia – mies kirjoitti käsin sen, joku viihderavintolan kuittivihko jonka kulmassa jostain syystä oli TAXI-lokero. Tai en mä tiedä, voi se olla mainoskin mut ei oikein vaikuttanut siltä. Päivämäärä oli vuorokauden pielessä, summa oli 13e 50cnt. Eli huijattiin summassa – kahdesti, kirjoitettiin huijauskuitti, väärällä summalla ja päivällä. Ei olleet tappiot suuria mutta huono maku tuosta jäi taas kerran.

Suklaata suuhun, suihkuun ja unta kuulaan.

Share

Related posts:

• Rooma II Työmatka EPSC2010 -kongressiin Roomaan, 09/2010, toinen päivä. Varhainen herätys ja...
• Rooma IV Työmatka EPSC2010 -kongressiin Roomaan, 09/2010, neljäs päivä. Läppärille laturia, osa...
• Rooma VII Työmatka EPSC2010 -kongressiin Roomaan, 09/2010, seitsemäs päivä, lomapäivä waimon kanssa. Via...

Varhainen herätys ja aamupalalle. Muroja, ilmatäytteinen sämpylä jonka täytin itse. Hedelmäsalaattia. Pitkä rivi jos jonkinlaista kakkua ja pullaa, leivosta ja piirakkaa.

Puku päälle, kauluspaitaa alle, kraka kaulaan ja pihalle. Melko lämmin keli varjossa vielä ihan kelvollinen. Täydellä metrolla Colosseon pysäkille. Metroon puski venäläisturistilauma, jokaisella kuulokkeet ja vastaanotin ja oppaalla mikrofoni. Ymmärsin heidän puheestaan noin suunnilleen yhtä paljon kuin paikalisten keskusteluista.

Kongressi

Colosseum, katos mokomaa, viimeksi törmättiin 11 vuotta sitten, kuumassa Rooman kesäillassa. Tallustelin kotvan konferenssipaikalle, joku vanhavanha yliopisto. Letkeä sisäpiha, noin 800 osallistujaa. Olen tähän mennessä nähnyt kaksi muuta lisäkseni joilla on kravatti, toinen näistä on NASA:sta, toinen joku britti.

Läppärin latauspaikkoja on aika vähän. Vartti ennen meidän talk-session alkua laitoin oman eee:n laturia kiinni jatkoroikkaan kun valo välähti ja kuului poks, ja kaikki pimeni. Tykki, valonheitin, esitysläppärin laturi, kattovalot.. Hetkeksi iski paniikki että nyt tuli mokattua.. Alettiin heti suomalaisen chairin kanssa selvittämään ratkaisua.. Kävin kysymässä jotain paikallista järjestäjän tahon edustajaa heiluttamaan heiluttamaan käsiä ja puhumaan italiaa. Vihdoin uskoi että huoneessa on kaikki kunnossa, luultavasti sulake oli mennyt. Lähti sitä selvittämään ja zädäm, jossain vaiheessa valot sitten ilmestyivätkin ja homma toimi – HUH! No, lämmenneen laturin laitoin reppuun myöhempää tutkintaa varten.

Oma esitys meni hyvin. Saaman palautteen mukaan asiallinen, näyttävä, sujuvasti puhuttu, riittävän lyhyt (taipumuksena on ihmisillä puhua liian pitkään..) ja sopivasti huumoria – ei liikaa mutta just sopivasti, samoin taukoja, jotka toimii tehokeinoina. Hyvä näin, puhuminenhan on ihan mukavaa puuhaa. Veni, Vidi, Vici.

Kohti iltaa

Illalla käytiin aurinko- ja sähköpurjeporukalla – mukana oli myös Japanin IKAROS-projektin kakkosmies ja joku toinen heidän miehensä, pizzalla. Otin lohipizzan jossa oli juustoa ja lohta, ei muuta, edes tomaattikastiketta. Mutta oli kyllä hyvää. Joskus kymmenen jälkeen pääsin vihdoin metrolla kotiin. Pitkä päivä. Hotellilla mutustelin Tanskasta ostamaani sveitsiläistä Lindthin suklaata, njam njam. Ja tanskalaisia lakupastilleja. Sitkeitä mut hyviä.

Kokeilin hotellin verkkoa, josta haluavat velottaa 5e/2 tuntia. kirjautumissivulla oli ‘kokeile 5min ilmaiseksi’ -linkki jota kokeilin. Huomasin sen linkkaaman osoitteen perusteella että vierailijakoneiden kontrolli hoidetaan mac-osoitteen avulla. Ja sehän on linuxiss helppo vaihtaa: sudo ifconfig wlan0 hw ether 00:16:af:a2:21:04 – niinpä pääsin läppärin akun viimeisillä rippeillä googlailemaan ‘electronics store rome’ josta kirjoitin pari osoitetta ylös jotta saisin uuden laturin. Vanhasta oli ilmeisesti siis ainakin sulake mennyt mutta koska se on koko historiansa aikana ollut vähän pätkivä, ei uusi kuulostanut lainkaan huonolta ajatukselta.

Katsotaan saisinko taisteltua jotain kuvia joskus näkyviin, läppärissä ei ole juuri tehoa niiden käsittelyyn..

Share

Related posts:

• Rooma IV Työmatka EPSC2010 -kongressiin Roomaan, 09/2010, neljäs päivä. Läppärille laturia, osa...
• Rooma V Työmatka EPSC2010 -kongressiin Roomaan, 09/2010, viides päivä. Aamupalaksi taas mm....
• Rooma III Työmatka EPSC2010 -kongressiin Roomaan, 09/2010, kolmas päivä. Aamulla huoneesta lähtiessäni...

Kööpenhamina, Tanska

Laskeutuessa koneen ikkunasta näkyi peltoja. 20 tuulimyllyä tökötti merestä rivissä. Yhdestä puuttui yksi lapa, lienee ollut rempassa. Purjeveneet nautiskelivat sunnuntaiaamusta merellä. Ehkäpä noita voisi rakentaa Helsinginkin edustalle.

Alkoholin ostoikäraja on 16 v, tupakan 18. Eikös suomessa tämä mene toisin päin vai ovatkos ne molemmat 18v?

iPadia ei ole vielä julkaistu Tanskassa – kaupoista löytyy varusteet, jopa lehtiä jotka ovat erikoistuneet iPad-ohjelmiin mutta ei vielä laitteita. Onkos sitä itseasiassa julkaistu Suomessakaan?

Löysin rahareiän – paikkaaminen ei olekaan helppo homma: joissain Tanskan kolikoista on reikä keskellä! Koristeena on sydämiä, melkoisia hemppistelijöitä.

Lentminen oli suht tuskaista. Vuorotellen unta, lukemista, unta, lukemista.. Kaikki tarjoilu koneessa oli maksullista, pöh. Tätä varten tankkailin kentällä kanasalaattia, pizzaa ja sensellaista.

Rooma, Italia

Palmuja! Vähän kulahtanut kenttä. Leonardo Express-junalla kohti keskustaa, 14 euroa. Viikon matkakortti, 16 euroa. Megakokoinen Roma Termini -päärautatieasema. Metroon, pari pysäkinväliä ja Piazza Bolognalle. Sitä ympäri ihmetellen miksei hotellia löydy. GPS taskusta ja tarkemmin katsomaan ja sivukatuja koluamaan ja sieltä se aikanaan löytyikin, San Giusto. 70 euroa yö, aamupala klo 7-10, huone numero 27, maksu etukäteen. WLAN tarjolla, 5 euroa 2 tuntia. No on se halvempaa kuin kävellä kaupungilla jolloin tulee helposti käytettyä 5 euroa kahdessa tunnissa.

Huoneeseen, jumittelua. Radio-ohjattavalla ajelua, matkasta toipumista. Telkkarin ihmettelyä. Taisin esitystäkin harjoitella. Kaupungille ruokaa hankkimaan, pelkällä tanskalaisella lakulla ja sveitsiläisellä suklaalla ei pärjää. Kävelin n. 5 kilometrin lenkin, matkalta nappasin pizzaa mukaan. GPS raksutti taskussa, kertoi aina epäröidessäni että missä mennään. Oli muuten aika helpottavaa liikkua ilman mitään laukkua, kameraakaan. En muista koska olisin viimeksi silläviisiin liikkunut. Taskut tietysti täynnä tavaraa mutta kädet ja selkä vapaana. Ja on se vähemmän huomiotaherättävää naputtaa puhelinta ja katsoa siitä karttaa kuin kulkea paperikartta tai Lonely Planet kädessä pitkin kaupunkia.

Kovasti on autoja. Niitä parkkeerataan ihan miten sattuu, käsittämätön meininki. Ei mikään pyöräilijän paratiisi, ellei autojen seassa aja. Ja skoottereiden, niitä on paljon.

Kämpille, suihkuun, esityksen hiomista, paitojen kastelua että oikenisivat ja telkkarin ihmettelyä. Ja unta kuulaan.

Share

Related posts:

• Rooma VI Työmatka EPSC2010 -kongressiin Roomaan, 09/2010, kuudes päivä. Kentälle Heräilin, pakkasin...
• Rooma IV Työmatka EPSC2010 -kongressiin Roomaan, 09/2010, neljäs päivä. Läppärille laturia, osa...
• Rooma III Työmatka EPSC2010 -kongressiin Roomaan, 09/2010, kolmas päivä. Aamulla huoneesta lähtiessäni...

Novosibirsk 2006

Tämä kaksinäytöksinen teos kuvaa pohjoismaisen pääkaupungin maanantai-illan tapahtumia maan vilkkaimmalla rautatieasemalla. Tarinan käsittelee rikkinäisiä perheitä traagisella tavalla, kuljettaen samaa teemaa läpi koko tarinan. Tarina perustuu tositapahtumiin.

Näytös yksi: Meikit loppu

Pasilan asema ja maanantai-ilta. 10 minuutin odottelu mahdollisti matkakortin latailun. Tullessani automaatille kaksi nuorta neitosta, mitä lie 15-25 -vuotiaita tuli jututtamaan. Nahkatakkia, laukkua käsivarressa, oli meikit ja laitetut hiukset.

Oisko sulla antaa kaks euroa että päästäis junaan.. Tähän aikaan kun ne tarkastajat liikkuu..

Miksei teillä oo rahaa, kysyin.

Noku meil ei oo rahaa. Naputtelin konetta, yritin tunkea korttia johonkin järkevään reikään ja samalla miettiä että mitenkäs keskustelu jatkuu..

Miten te sit tänne tulitte…?

Me ollaan kodittomia eikä meil oo rahaa..

Oho, nyt pelataan kovilla korteilla!

Ei oo rahaa mut on kuitenkin varaa meikkeihin?

Joo..

Käytätte rahat mieluummin meikkeihin ku junalippuihin?

No me ollaan käytetty samoja meikkejä siitä lähtien kun kodista lähdettiin, ne on jo ihan loppu, siitä on jo niin pitkä aika.. Haluutko nähdä, voidaan näyttää meidän meikit!

No ei tarvi, en mä niitten päälle niin paljoo ymmärrä.. Sori, ei nyt vaan mee läpi. Ja tytöt jatkoivat kyselyään toisilta odottelijoilta.

Hämmentävä tilanne joka pysyi kuitenkin suht hyvin hallussa. Pikkasen jos olisi tullut vähemmän yllättäen, olisi voinut iskeä vielä muutaman tarkentavan kyssärin ja tämän jälkeen kertoa että valehtelu on aika rumaa. Jos oikeesti kyseessä olisi kodittomuus, tarjoaisi käsittääkseni sossu sekä rahaa että majapaikan. Ehkäpä sitä myöskin huomoisi tarpeen käyttää rahaa myös paluumatkaan, johonkin jos lähtee. Tai ei kenties välittäisi tarkastajista pätkääkään. Tiedä häntä, mutta loppujenlopuksi päätin että jymäyttää yrittivät. Ei tuolla naamalla.

Näytös kaksi: Kunnon lärvit

Nousin junaan. Tavallinen maanantai-illan, ei edes minkään myöhäisillan N, vaan ihan tavallinen ilta-N.

Ootsä koskaan vetänyt kunnon lärvejä, aloitti keskustelun n. 40-vuotias nainen vieraan vierustoverinsa kanssa, kehoitettuaan tätä eka ottamaan korvanapin pois jotta voisi keskustella. Meinasin tipahtaa jakkaralta, ei ole todellista! Mieletön keskustelunavausrepliikki!

Eiköhän kaikki ole joskus, vastasi kuulokenainen hetken mietittyään.

Ai, no eiku mä ajattelin että ehkä sulla on mies tai lapset tai jotain ettei sun tarvi….

Kuulokenainen vetäytyi henkisesti kauemmas ja taisi sujauttaa napin taas korvaan. Toinen jatkoi juttuaan hieman pohdiskelevampaan sävyyn: Mul ei oo miestä eikä mul oo lapsia, mul ei oo mitään, ja mä aion vetää tänään kunnon lärvit!.

Mieletön keskustelu, tämän ei saa antaa sammua! Tuumin hetken miten pääsisin mukaan.

Mitäs se antaa, kysyin.

No se antaa semmosen hyvän olon, ei tarvi olla niin jäykkä ja silleen. Tää junalla matkustaminenkin on täällä Suomessa niin jäykkää. Mä en tänne jää, mulla ei oo mitään syytä jäädä tänne. Sehän se nyt tyhmää ois, koko loppuelämäks Suomeen jäädä..

Mut aika moni silti jää.. Eikö Suomi oo paras paikka suomalaisille, kysäisin.

Matkustajien joukosta kääntyi muutama pää. Kuka tyhmä ton kanssa rupee juttelee, luin kasvoilta.

Mä lähden matkoille. Johonkin ulkomaille, mihin sit kiinnostaakaan. Mä lähden Ruotsiin! Kun mä puhun ruotsia ja suomeakin..

Mitäs siellä, kyselin tarkennusta suunnitelmiin.

Tukholmaan!

Mitä meinaat tehdä?

No.. mitä nyt.. Mitä nyt mieleen tulee! Mut eka mä meen Tallinnaan, se on vaan semmonen kolmen päivän risteily, sit mä meen Tukholmaan enkä takasin tuu. Mä jään muuten seuraavalla asemalla pois, se on Oulunkylä! Nonii.. hyvää jatkoa vaan, sullekin (kääntyi kuulokenaisen puoleen joka puoliksi huvittuneena, ehkä kuitenkin lähinnä vaivaantuneena nyökäytti päätään).

Toivotin maailmankansalaiselle hyvää matkaa ja vastavuoroisesti sain samat toivotukset takaisin.

Loppumatka sujui rauhallisemmissa merkeissä. Pitäisi varmaan useammin matkustella paikallisjunassa!

Share

Related posts:

• Viikko lomaa takana Jepu, reilun viikon olen pysytellyt irti näistä Ubuntu- ja Linux-yhteisöjuttusista...
• Adolf Ehrnroothin haastattelu Adolf Ehrnrooth oli Simo Rantalaisen haastateltavana (?) Hyvät Pahat ja...
• Facebook Aikajana (Timeline) pikakokeessa Facebook laittaa lähiaikona pakan sekaisin, isosti ja kaikille. Kaikkien profiilien...