Risto H. Kurppa » church

Garden Tomb

Risto H. Kurppa — Sun, 24 Apr 2011 03:00:20 +0000

Garden Tomb, Jerusalem, 2011-04-09

He is not here, he is risen!

Crucifix at the Church of the Holy Sepulchre, Jerusalem From noon until three in the afternoon darkness came over...
Mainostus fail Tags: fun, Internet, screenshot, suomeksi...
Squirrels / Oravat Tags: photo...

Crucifix at the Church of the Holy Sepulchre, Jerusalem

Risto H. Kurppa — Fri, 22 Apr 2011 16:15:44 +0000

Crucifix at the Church of the Holy Sepulchre, Jerusalem, 2011-04-09

From noon until three in the afternoon darkness came over all the land. About three in the afternoon Jesus cried out in a loud voice, “Eli, Eli, lema sabachthani?” (which means “My God, my God, why have you forsaken me?”). When some of those standing there heard this, they said, “He’s calling Elijah.”

Immediately one of them ran and got a sponge. He filled it with wine vinegar, put it on a staff, and offered it to Jesus to drink. The rest said, “Now leave him alone. Let’s see if Elijah comes to save him.” And when Jesus had cried out again in a loud voice, he gave up his spirit.

At that moment the curtain of the temple was torn in two from top to bottom. The earth shook, the rocks split and the tombs broke open. The bodies of many holy people who had died were raised to life. They came out of the tombs after Jesus’ resurrection and went into the holy city and appeared to many people. When the centurion and those with him who were guarding Jesus saw the earthquake and all that had happened, they were terrified, and exclaimed, “Surely he was the Son of God!” Matt. 27

London, day 5 We spent the whole day in the leadership conference at...
London, day 4 9:30 we went to the morning service of All Souls....
Garden Tomb He is not here, he is risen! Tags: church, photo,...

Miten uusi jäsen tulee ryhmään?

Risto H. Kurppa — Mon, 05 Apr 2010 07:45:45 +0000

Tenttikirjoja lueskellessa silmään sattuu aina jotain mielenkiintoistakin. Edellisen kerran kirjoittelin läpinäkyvyydestä organisaatioissa, tällä kertaa aiheena on organisaatiokulttuuri ja sen muodostuminen.

Edgar Scheinin Organisaatiokulttuuri ja johtaminen (1985) -kirjassa käsitellään otsikon mukaisesti organisaatiokulttuuria johtamisen näkökulmasta.

Kirjoittajan tarkoittaa kulttuurilla (s. 26)

..perusoletusten mallia, jonka jokin ryhmä on keksinyt, löytänyt tai kehittänyt oppiessaan käsittelemään ulkoiseen sopeutumiseen tai sisäiseen yhdentymiseen liittyviä ongelmiaan. Tämä malli on toiminut kyllin hyvin, jotta sitä voidaan pitää perusteltuna ja siksi opettaa ryhmän uusille jäsenille ongelmia koskevana tapana havaita, ajatella ja tauntea.

Tämä siis ei sisällä tietoisia käyttäytymismalleja vaan perusoletuksia, jotka organisaatiossa vallitsevat.

Erityisen mielenkiintoisena kirjasta nousi esiin huomiot kulttuurin muodostumisesta – tai oikeastaan siitä, mitä tarpeita ja ristiriitoja nousee esiin uuden jäsenen liittyessä ryhmään.

Yksilön tarpeet ja ryhmän edut

Kirjan mukaan (s.162) yksilöllä on sosiaalisissa yhteyksissä kolme perusluontoista tarvetta.

1. Johonkin kuuluminen, identiteetti. Jokaisella uuteen ryhmään tulevalla yksilöllä on tarve tietää, onko hän ryhmän ‘sisällä’ vai sen ulkopuolella. Hänellä on myös tarve kehittää ryhmässä elinkelpoinen identiteetti. Saavuttaakseen tavoittelemansa identiteetin hänen on tehtävä paradoksaalinen ‘kompromissi’ ryhmää täydellisen sulautumisen ja siitä kokonaan erotetuksi tulemisen välillä. Hän on hajamielinen ja ahdistunut, eikä pysty täysin kiinnittämään huomioitaan ryhmän ulkoisiin tehtäviin, ennen kuin hän tuntee johdonmukaisuutta sen välillä, mitä hän uskoo itseltään odotettavan ja mitä hän uskoo pystyvänsä tekemään. Hänen tunne-energiansa kanavoituu henkilökohtaiseen ongelmaan, joka aiheutuu siitä, että hänen on selviydyttävä uudesta sosiaalisesta tilanteesta.

2. Kontrolli, valta ja vaikuttaminen. Jokainen uuteen ryhmään tuleva tarvitsee jossakin määrin mahdollisuutta vaikuttaa ryhmään ja hallita sitä. Tämä on peräisin syvistä, alkukantaisista tarpeista hallita ympäristöään. Nämä tarpeet heijastelevat tavallaan edellä kuvatun perusristiriidan yhtä puolta, riippumattomuutta ja hallitsemista, tarvetta tuntea itsensä voimakkaaksi ja muista sopivan riippumattomaksi ja silti säilyttää ryhmän jäsenyys.

3. Hyväksytyksi tuleminen ja läheisyys. Jokaisella uuteen ryhmään tulevalla on tarve tuntea tulevansa tietyssä määrin henkilökohtaisesti hyväksytyksi. Tämä tarve ylittää perustarpeen johonkin kuulumisesta ja se heijastaa perusristiriidan toista puolta eli tarvetta johonkin kuulumisesta syvemmässä mielessä, mikä merkitsee ryhmään sulautumista ja siitä syntyvää perusturvallisuutta.

Nämä ihmisten välisiin suhteisiin liittyvät tarpeet heijastelevat ihmisen perustarpeita, kuten turvallisuuden (johonkin kuulumisen), ympäristön hallinnan (vaikuttamisen ja kontrollin) ja kiintymyksen (hyväksytyksi tulemisen) tarpeita. Tyydyttämättömät tarpeet toimivat voimakkaana ja dynaamisena ahdistuksen ja huolen lähteenä. Tyydytetyt tarpeet puolestaan tuottavat positiivista energiaa. Ryhmän jokainen uusi jäsen, jopa perustajakin, kamppailee omien tarpeiden tyydyttämiseksi. Tämä kamppailu käynnnistyy aluksi mitä tahansa ryhmää yhtenäistävää toimintoa vastaan. Tavallaan ryhmä pystyy toimimaan ja toteuttamaan tarkoituksensa vasta, kun sen jäsenet ovat oppineet sen, että he voivat tietyssä määrin tyydyttää omia yksilöllisiä tarpeitaan kuulumalla ryhmään.

Erittäin tolkkuja ajatuksia. Kun uusi tulee mukaan, on erittäin tärkeä saada hänelle pian tunne joukkoonkuulumisesta. Uskon sen syntyvän hyvin pienistä mutta merkityksellisistä asioista: tervehtiminen, tervetulleeksi toivottaminen, ‘seurassa oleminen’ yksinjättämisen sijaan. Näillä päästään alkuun. Tämä ei kuitenkaan vielä saa aikaan yllä mainittua ryhmään täydellistä sulautumista mutta ainakin tasoittaa tietä kohti sulautumista, pois erotetuksi tulemisesta. Jos vastaanotto on lämmin, houkutteleva, on kynnys lähteä tutustumaan ryhmään paljon matalampi – ehkä mäki voi helposti jopa vähän viettää siihen suuntaan. Aikaa myöten sitä ehkä huomaakin olevansa ryhmän jäsen, sisällä.

Näin kävi myös minulle aikanaan etsiessäni seurakuntayhteyttä. Olin samanaikaisesti kolmessa seurakunnassa mutta koin näissä kaikissa ulkopuolisuutta. Tein tietoisen päätöksen sitoutua yhteen ja pian huomasinkin olevani ‘sisällä’, vastavuoroisesti toivottamassa siellä ihmisiä tervetulleiksi.

Ihmiset tulevat kirkkoon monesta syystä, mutta jäävät vain yhdestä: toisten ihmisten takia. Käsittääkseni tämän on sanonut Bill Hybels. Tästä seuraa se, että on tärkeää pystyä kohtaamaan ja tavoittamaan ihmiset jo sillä ensimmäisellä käyntikerralla. Kuinka houkuttelevaa on tulla toiste, jos käyt penkissä istumassa, ehkä jopa kaffeet juomassa ilman että kukaan juttelee sinulle. No ei kovinkaan.

Uusi OP-verkkopalvelu Osuuspankki on näköjään uudistanut verkkopankkinsa. Tässä jotain havaintoja. Etusivulla on...
Adolf Ehrnroothin haastattelu Adolf Ehrnrooth oli Simo Rantalaisen haastateltavana (?) Hyvät Pahat ja...
Google+ Google+ on Googlen vastaveto Facebookille ja se on houkutellut valtavasti...

It’s Friday… but Sundays Comin..

Risto H. Kurppa — Fri, 02 Apr 2010 06:48:19 +0000

Sunday’s Comin’ Tags: life, video...
Video: Sunday’s comin’ Tags: video...
London, day 3 Click on the photos to see them bigger with a...

Inkerinmaa 5-7.2.2010

Risto H. Kurppa — Fri, 19 Feb 2010 08:29:45 +0000

Kävimme helmikuun alussa yhdeksän hengen porukalla aktiomatkalla tutustumassa Inkerin kirkkoon, Haapakankaalla ja Keltossa. Tässä jotain reissusta ottamiani otoksia. Klikkaa kuvaa niin näet kuvan isompana, tämän jälkeen voit selailla niitä eteenpäin painamalla kuvan oikeasta reunasta nuolta.

These photo are from our mission trip to Ingria, Russia early February. Click on the first one to see it bigger, then go to the next one with the arrow on the right side of the photo.

Winter Click on the images to see them bigger / klikkaa...
London, day 7 Final day. Actually nothing else but travelling. The combination of...
Costa Rica 2 Tags: photo, travel...

Haussa täydellinen seurakunta

Risto H. Kurppa — Fri, 12 Feb 2010 11:34:10 +0000

No eihän sellaista olekaan, ainakaan mikään näistä meidän tänne maan päälle kyhäämistä seurakunnista ole sellainen. Mutta tässä pari ajatusta seurakuntiin liittyen, lähinnä muilta varastettuja.

Otos jostain Tukholman kirkosta

Pekka Valkeapää kirjoittaa blogissaan otsikolla ‘Kirkko ei voi jatkaa entiseen malliin‘ kuulumisia Kirkollisen johtamisen seminaarista sekä Uudistuva seurakunta -seminaarista. Kun ensimmäisessä päiviteltiin kirkon jäsenkatoa (10 vuoden kuluttua kirkossa jäseninä vain n. 70% kansasta?), jälkimmäisessä keskityttiin siihen, millä seurakuntia voi herättää eloon vuosien, jopa vuosikymmenten unesta.

Ruotsalainen Klara kyrka on noussut 80-luvun kuolemasta radikaalisti ja on nyt täynnä elämää.

Sahlbergin mukaan työntekijöiden on lähdettävä ulos kirkkorakennuksesta sinne missä kaikkein vaikeimmassa asemassa olevat ihmiset elävät.

St. Claran työntekijät menivät aivan aluksi Tukholman keskustan prostituoitujen ja narkomaanien luo tarjoamaan heille ruokaa ja huolenpitoa. Keskustaan pystytettiin kahviloita, joihin ihmiset saivat tulla huonossakin kunnossa. Myös kirkon ovet ovat olleet alusta pitäen auki asunnottomille jopa yöpymistä varten. Kirkon työntekijät ovat aina ihmisten tavoitettavissa kirkkorakennuksessa ja kahviloissa. Kun St. Claran seurakunta tavoittaa kaikkein heikoimmilla olevat ihmiset se samalla tavoittaa kaikkein vahvimmilla olevat ihmiset. Rikkaat tulevat köyhien vanavedessä kirkkoon, mutta ei koskaan toisin päin, näin Sahlberg vakuutti.

Toinen lähetystö on käynyt tutustumassa Lontoossa Holy Trinity Brompton -seurakuntaan sekä muutamassa elävässä New Yorkin seurakunnassa hakemassa virikkeitä jumalanpalveluselämään. Jyrki Koivisto (Jokioisten kirkkoherra) ja Heikki Toivio (Forssan kappalainen) kertovat havainnoistaan otsikolla ‘Evästä jumalanpalveluskoulutukseen rapakon takaa‘ näin:

Tutustumiskohteemme nostivat esiin seitsemän haastetta: 1) vahva yhteisöllisyys, 2) yhteinen tekeminen (seurakunnan työntekijät ja seurakuntalaiset), 3)vahva rukouselämä, 4) selkeä ja taitavasti toteutettu Raamatun opetus, 5) selkeät kohderyhmät, 6) monipuolinen, tilanteeseen sopiva ja taitavasti toteutettu musiikki sekä 7) luonteva ja asiaa palveleva tekniikan käyttö. Näissä asioissa meillä on paljon opiskeltavaa.’

…

Olennaista on, että kirkkokansa ymmärtää, mitä jumalanpalveluksessa tapahtuu. Sanojen, käytäntöjen ja musiikin tulisi olla sellaisia, että pieni lapsikin tajuaa, mistä on kysymys. Sellaista me koimme useassakin kirkossa opintomatkallamme. Pieni lapsi saattoi huudahtaa kesken jumalanpalveluksen muun kirkkokansan kanssa ja kovalla äänellä. Siihen kaikki vastasivat välittömästi aplodeilla. On aina riski uskaltaa. Mutta suurin riski on, että ei uskalla!

Yhteisöllisyys syntyy siitä, kun jumalanpalvelus toteutetaan yhdessä. Lukuisat vapaaehtoiset tietävät paikkansa, tehtäväkuvat ja työnjako toimii. On yhteinen vahva visio siitä mihin ollaan menossa. Maallikoitten koulutus ja ohjaaminen eri tehtävissä hoidetaan hyvin. Seurakunnan päätapahtumassa ei ole yleisöä ja toteuttajia, vaan elävä yhteisö ja seurakunta kokonaisena. Kodikkuutta halutaan tietoisesti luoda ja siihen käytetään kaikki mahdolliset keinot.

Kesken jäänyt ortodoksikirkko, Pristina

Toivo Loikkanen, Kerimäen kirkkojerra jatkaa analyysiä otsikolla ‘Kirkollisen johtamisen tulevaisuus‘ käyttäen materiaalina professori Arja Rovon esitystä.

… johtamisen tulevaisuus on ihmisten kohtaamisessa! Se ei ole rakenteissa, johtamisjärjestelmissä, ohjelmissa eikä strategioissa. Näitäkin tarvitaan, koska tarvitaan tiettyjä rajoja ja muotoja, mutta nämä eivät ole tärkeimpiä johtamisessa vaan ne ovat oikeastaan puitteita ja työkaluja. [...] Kirkon johtamisen tulevaisuudessa Ropo esitti keskeisinä seuraavat asiat: Uskollisuus omalle tehtävälle, johtaminen palvelee – ei hallinnoi, johtamista tehdään arjessa ja ihmisten kesken, johtamista ei voi ulkoistaa rakenteisiin ja järjestelmiin vaan se on ihmisten välisissä suhteissa.

Arkkipiispaehdokkaat ovat tuumineet seuraavantyyppisiä temppuja jäsenkadon jarruttamiseksi (Radio Dei / seurakuntalainen.fi):

nuoriin aikuisiin panostaminen ja niiden syiden selvittäminen, miksi nuoret aikuiset lähtevät kirkosta
ihmisten hengellisiin tarpeisiin vastaaminen
kristillisen identiteetin vahvistaminen
toistaalta selitetään että tämä on tällainen ilmiö mille ei kummoisia voi tehdä
jumalanpalveluksiin satsaaminen

Joo-o. Siinä on tuumimista. Onneksi seurakuntalaiset ovat ottaneet lankoja omiin käsiinsä ja lähteneet pystyttämään esim. ‘Kohtaamispaikka‘ -toimintaa. Näissäkin jännyys on, että seurakunnan ‘päätoimintamalli’ eli ne aamukympin jumikset eivät ole vastanneet seurakuntalaisten tarpeeseen jolloin on syntynyt uusi toimintamuoto – ehkä tällaiseen kannattaisi seurakuntia jopa kannustaa?

Evankelinen kirkko, Kutina

Lähden helmi-maaliskuun taitteessa yhdeksän muun Helsingin Kansanlähetysläisen kanssa Lontooseen vajaaksi viikoksi tutustumaan All Souls sekä HTB -seurakuntiin. Osallistumme HTB:n ‘Turning the tide‘ -konferenssiin. Katsotaan jos onnistuisimme sieltä ammentamaan jotain hyödyllistä kotiin tuotavaksi.

Kieltämättä hassuahan se on että pitää käydä ulkomailla katsomassa miten siellä homma toimii – onko kyse siitä että täällä ei osata ymmärtää sitä, mitä pitäisi tehdä, vai eikö ideoita uskalleta toteuttaa, ennen kuin on muualla käytä näkemässä että joku on jotain juttuja jo toteuttanut ja seurakunta toimii edelleen – jopa kasvaa. Tarvitaan rohkeutta muuttaa sitä, mikä on vuosien saatossa muodostunut instituutioksi tahi totutuksi tavaksi. Raamatun sanoma on luovuttamaton mutta tapojen, joilla Raamatun sanoman tarjoamme tulee olla ajan tasalla.

Loppuun vielä linkki Bill Hybelsin opetukseen viime syksyn Global Leadership Summitista: ‘Leading in a New Reality‘

Miten uusi jäsen tulee ryhmään? Tenttikirjoja lueskellessa silmään sattuu aina jotain mielenkiintoistakin. Edellisen kerran kirjoittelin...
Agricola -projekti, Mikaelin messu ja suvaitsemattomuuden suvaitseminen Taustat Maaliskuussa 2009 Luterilaisen kirkon piispat ja vanhalla virkakannalla olevat...
Isoisästä Tapasin erään ihmisen joka tunsi isoisäni. Minä en koskaan isoisiäni...

Gospel-sanoitukset

Risto H. Kurppa — Mon, 25 Jan 2010 07:37:34 +0000

Radio Deissä pyörii ‘Gospel-raati’ -niminen ohjelma joka mainostaa itseään näin:

Gospelraadissa arvioidaan uutta hengellistä musiikkia laidasta laitaan. Ohjelmassa vierailee syksyn aikana asiantuntijoita, joiden tehtävänä on antaa joko ruusuja tai risuja ohjelmassa kuultaville lauluille.

Puolella korvalla tänään ohjelmaa kuuntelin. Vieraina Ariel Neulaniemen vetämässä ohjelmassa oli Esa Eloranta ja Pekka Kähkönen. Radio Dei – voisitte muuten tsemppaa ohjelmatiedoissa, jooko..

Artisteina kuultiin mm. Edu Kettusta, Mikko Goes To Heavenia sekä Carita Kalliota.

Yksi ajatus tarttui kuitenkin mieleen: Gospelbiisien sanoittajilla on kova vastuu: onko heidän oppinsa ja teologiansa puhdasta, sellaista mitä voi aidosti allekirjoittaa, vai onko tekstien perustana tunteet, kokemukset jne. Olisiko ‘turvallisempaa’ ottaa vanhoja koeteltuja tekstejä ja käyttää niitä uudelleensovittaen, ehkä nykyaikaistaen, sanomaa kuitenkaan muuttamatta.

Sama toki pätee opetuksiin, opettajan tulee seistä sanojensa takana. Vastuu on kuitenkin myös kuulijalla:

‘Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se mikä on hyvää’ (1. Tess 5:21)

Agricola -projekti, Mikaelin messu ja suvaitsemattomuuden suvaitseminen Taustat Maaliskuussa 2009 Luterilaisen kirkon piispat ja vanhalla virkakannalla olevat...
Haussa täydellinen seurakunta No eihän sellaista olekaan, ainakaan mikään näistä meidän tänne maan...

This year will be different!

Risto H. Kurppa — Wed, 06 Jan 2010 12:23:56 +0000

New Year 2010 Tags: photo...
London, day 3 Click on the photos to see them bigger with a...
Crucifix at the Church of the Holy Sepulchre, Jerusalem From noon until three in the afternoon darkness came over...

Protected: Solukuvia

Risto H. Kurppa — Sat, 19 Dec 2009 09:25:36 +0000

VOTD: You should have protected your computer by now.. If this didn’t make you secure your (Windows) computer, maybe...
Rooma VII Työmatka EPSC2010 -kongressiin Roomaan, 09/2010, seitsemäs päivä, lomapäivä waimon kanssa. Via...
London, day 3 Click on the photos to see them bigger with a...

VOTD: Jesus & Santa

Risto H. Kurppa — Thu, 10 Dec 2009 04:58:32 +0000

VOTD: Let my people go! We went to our church’s young adults’ camp last weekend...
VOTD: I am second / Brian Welch of Korn See more at iamsecond.com Tags: church, life, video...
VOTD: Made to love Tobymac: Made to love Tags: life, music, video...