Balkan

Milano, Italia

Heräilimme jo kuuden tienoilla. Tavarat jälleen kerran, nyt viimeistä kertaa rinkkaan ja hotellin aamupalalle. Jugurttia, erilaisia kroissantteja, sulatejuustoa, metvurstia, sämpylää, tuoremehua, kahvia/teetä, hedelmiä. Ihan asiallinen setti.

Hotellista ulos aamuauringon tervehtiessä meitä lämpöisesti. Jälleen 10 minuutin kävelymatka kohti juna-asemaa. Juna-asemalla waimo kävi etsimässä kioskia mistä saisi pullon vettä. Ei löytynyt ihan yhtä helposti kuin R-kioski Helsingin rautatieasemalta, mutta jonkinlainen ruuhkaisa kuppila kuitenkin. Siellä jonotettuaan aikansa kertoivat waimolle että ensin pitää maksaa kassalle ja sitten vasta noutaa juomat. Eli taas jonottelemaan.

Saatiin kuitenkin juomapullo. Se kourassa kävimme toisesta kioskista ostamassa bussiliput Malpensan lentokentälle, 8e/nuppi. Bussimatka kesti n. 50 minuuttia. Kentällä kaikki sujui näppärästi, etukäteen tehty tekstiviesti-check-in ilmeisesti nopeutti pikkasen. Ostimme vähän suklaata ja matkalukemista ja hyppäsimme Blue1:n MD-90-lentokoneeseen. Pääsimme peräti toisiksi etummaiseen riviin istumaan etummaisten ollessa tyhjänä. Oli kiva olla omassa rauhassa ja antaa koneen takaosan elää omaa elämäänsä. Eturivissä olimme tietysti ensimmäiset joille ilmaisia juomia ja maksullisia syömisiä tarjottiin, melkein kuin yksityiskoneessa olisi lentänyt. Pari penkkirivä taaempana olevat kaksi englanninkielistä pikkutyttöä eivät tosin herenneet laulamasta oikeastaan koko matkan aikana.

Helsinki, Suomi

Suomeen saavuttaessa ilma oli sateen jäljiltä raikas ja aurinko toivotti meidät tervetulleiksi loppukesän Helsinkiin. Ajelimme bussilla koneelta ykkösterminaaliin (entinen kotimaan terminaali), saimme laukkumme ja hipsimme vähin äänin kotiin.

Suurin järkytys kotiin tullessa oli 21″ monitori pöydällä. Matkalla kun oli 3 viikkoa kituutellut 7″ miniläppärillä, tuntui 13 lisätuumaa hurjalta! Noin muuten varsinaiset oireet iskevät varmaan vasta päivän parin päästä. Onhan elämä täällä Suomessa helppoa ja mukavaa.