Miten uusi jäsen tulee ryhmään?

Tenttikirjoja lueskellessa silmään sattuu aina jotain mielenkiintoistakin. Edellisen kerran kirjoittelin läpinäkyvyydestä organisaatioissa, tällä kertaa aiheena on organisaatiokulttuuri ja sen muodostuminen.

Edgar Scheinin Organisaatiokulttuuri ja johtaminen (1985) -kirjassa käsitellään otsikon mukaisesti organisaatiokulttuuria johtamisen näkökulmasta.

Kirjoittajan tarkoittaa kulttuurilla (s. 26)

..perusoletusten mallia, jonka jokin ryhmä on keksinyt, löytänyt tai kehittänyt oppiessaan käsittelemään ulkoiseen sopeutumiseen tai sisäiseen yhdentymiseen liittyviä ongelmiaan. Tämä malli on toiminut kyllin hyvin, jotta sitä voidaan pitää perusteltuna ja siksi opettaa ryhmän uusille jäsenille ongelmia koskevana tapana havaita, ajatella ja tauntea.

Tämä siis ei sisällä tietoisia käyttäytymismalleja vaan perusoletuksia, jotka organisaatiossa vallitsevat.

Erityisen mielenkiintoisena kirjasta nousi esiin huomiot kulttuurin muodostumisesta – tai oikeastaan siitä, mitä tarpeita ja ristiriitoja nousee esiin uuden jäsenen liittyessä ryhmään.

Yksilön tarpeet ja ryhmän edut

Kirjan mukaan (s.162) yksilöllä on sosiaalisissa yhteyksissä kolme perusluontoista tarvetta.

1. Johonkin kuuluminen, identiteetti. Jokaisella uuteen ryhmään tulevalla yksilöllä on tarve tietää, onko hän ryhmän ‘sisällä’ vai sen ulkopuolella. Hänellä on myös tarve kehittää ryhmässä elinkelpoinen identiteetti. Saavuttaakseen tavoittelemansa identiteetin hänen on tehtävä paradoksaalinen ‘kompromissi’ ryhmää täydellisen sulautumisen ja siitä kokonaan erotetuksi tulemisen välillä. Hän on hajamielinen ja ahdistunut, eikä pysty täysin kiinnittämään huomioitaan ryhmän ulkoisiin tehtäviin, ennen kuin hän tuntee johdonmukaisuutta sen välillä, mitä hän uskoo itseltään odotettavan ja mitä hän uskoo pystyvänsä tekemään. Hänen tunne-energiansa kanavoituu henkilökohtaiseen ongelmaan, joka aiheutuu siitä, että hänen on selviydyttävä uudesta sosiaalisesta tilanteesta.

2. Kontrolli, valta ja vaikuttaminen. Jokainen uuteen ryhmään tuleva tarvitsee jossakin määrin mahdollisuutta vaikuttaa ryhmään ja hallita sitä. Tämä on peräisin syvistä, alkukantaisista tarpeista hallita ympäristöään. Nämä tarpeet heijastelevat tavallaan edellä kuvatun perusristiriidan yhtä puolta, riippumattomuutta ja hallitsemista, tarvetta tuntea itsensä voimakkaaksi ja muista sopivan riippumattomaksi ja silti säilyttää ryhmän jäsenyys.

3. Hyväksytyksi tuleminen ja läheisyys. Jokaisella uuteen ryhmään tulevalla on tarve tuntea tulevansa tietyssä määrin henkilökohtaisesti hyväksytyksi. Tämä tarve ylittää perustarpeen johonkin kuulumisesta ja se heijastaa perusristiriidan toista puolta eli tarvetta johonkin kuulumisesta syvemmässä mielessä, mikä merkitsee ryhmään sulautumista ja siitä syntyvää perusturvallisuutta.

Nämä ihmisten välisiin suhteisiin liittyvät tarpeet heijastelevat ihmisen perustarpeita, kuten turvallisuuden (johonkin kuulumisen), ympäristön hallinnan (vaikuttamisen ja kontrollin) ja kiintymyksen (hyväksytyksi tulemisen) tarpeita. Tyydyttämättömät tarpeet toimivat voimakkaana ja dynaamisena ahdistuksen ja huolen lähteenä. Tyydytetyt tarpeet puolestaan tuottavat positiivista energiaa. Ryhmän jokainen uusi jäsen, jopa perustajakin, kamppailee omien tarpeiden tyydyttämiseksi. Tämä kamppailu käynnnistyy aluksi mitä tahansa ryhmää yhtenäistävää toimintoa vastaan. Tavallaan ryhmä pystyy toimimaan ja toteuttamaan tarkoituksensa vasta, kun sen jäsenet ovat oppineet sen, että he voivat tietyssä määrin tyydyttää omia yksilöllisiä tarpeitaan kuulumalla ryhmään.

Erittäin tolkkuja ajatuksia. Kun uusi tulee mukaan, on erittäin tärkeä saada hänelle pian tunne joukkoonkuulumisesta. Uskon sen syntyvän hyvin pienistä mutta merkityksellisistä asioista: tervehtiminen, tervetulleeksi toivottaminen, ‘seurassa oleminen’ yksinjättämisen sijaan. Näillä päästään alkuun. Tämä ei kuitenkaan vielä saa aikaan yllä mainittua ryhmään täydellistä sulautumista mutta ainakin tasoittaa tietä kohti sulautumista, pois erotetuksi tulemisesta. Jos vastaanotto on lämmin, houkutteleva, on kynnys lähteä tutustumaan ryhmään paljon matalampi – ehkä mäki voi helposti jopa vähän viettää siihen suuntaan. Aikaa myöten sitä ehkä huomaakin olevansa ryhmän jäsen, sisällä.

Näin kävi myös minulle aikanaan etsiessäni seurakuntayhteyttä. Olin samanaikaisesti kolmessa seurakunnassa mutta koin näissä kaikissa ulkopuolisuutta. Tein tietoisen päätöksen sitoutua yhteen ja pian huomasinkin olevani ‘sisällä’, vastavuoroisesti toivottamassa siellä ihmisiä tervetulleiksi.

Ihmiset tulevat kirkkoon monesta syystä, mutta jäävät vain yhdestä: toisten ihmisten takia. Käsittääkseni tämän on sanonut Bill Hybels. Tästä seuraa se, että on tärkeää pystyä kohtaamaan ja tavoittamaan ihmiset jo sillä ensimmäisellä käyntikerralla. Kuinka houkuttelevaa on tulla toiste, jos käyt penkissä istumassa, ehkä jopa kaffeet juomassa ilman että kukaan juttelee sinulle. No ei kovinkaan.

Share

Related posts:

• Uusi OP-verkkopalvelu Osuuspankki on näköjään uudistanut verkkopankkinsa. Tässä jotain havaintoja. Etusivulla on...
• Adolf Ehrnroothin haastattelu Adolf Ehrnrooth oli Simo Rantalaisen haastateltavana (?) Hyvät Pahat ja...
• Google+ Google+ on Googlen vastaveto Facebookille ja se on houkutellut valtavasti...
• Mannerheimin salonkivaunu ja karjalaisten kohtaaminen Auringon paistellessa keväisenä päivänä, bussipysäkille kävellessäni katsoin vanhaa, kumaraista setää...
• Isoisästä Tapasin erään ihmisen joka tunsi isoisäni. Minä en koskaan isoisiäni...