Näin Olympialaisista pienen pätkän verran kelkkailua. Kumma laji. Tässä muutama fakta ja ajatus.
- Kelkan ja miesten yhteispaino (ainakin kahden hengen ‘rattikelkkailussa’) saa olla korkeintaan 390 kiloa
- Esim. Venäjän kelkkailijat painoivat 105 ja 115kg
- Kelkka kulkee parhaimmillaan n. 150km/h
- Saattaa olla melkoista kyytiä jääkourua pitkin rymistessä
- Suorituksen tärkein vaihe on vauhdinotto: juostaan muutama sekunti kelkkaa työntäen jonka jälkeen loikitaan kyytiin
- Tämän jälkeen ohjaaja vetelee vaijereita ja ohjaa kelkkaa mahdollisimman optimaalista (=nopeaa) reittiä pitkin alas, kourua pitkin
- Se toinen jätkä on siellä takana piilossa, kallistellen kelkan liikkeiden mukaisesti
- Parhaaksi yleisölajiksi en tota kutsuisi: näkekö suorituksen aikana mitenkään, onko lasku hyvä vai ei?
- Tietääkö kilpailijat itsekään suorituksen aikana, sujuuko hyvin vai ei? Varsinkaan se takana oleva? Herää siihen kun tullaan maaliin ja jarrutetaan..?
- Yleisöystävällisyyttä ehkä voisi parantaa lisäämällä tilastoja: missä kohti rataa kelkka menee, mikä on nopeus, jatkuva vertailu senhetkiseen johtajakelkkaan
- Lisätietoja sivulta howstuffworks.com – rata saa aiheuttaa 4G:n keskeiskiihtyvyyden korkeintaan kolmen sekunnin ajaksi, 5G korkeintaan kahden sekunnin ajaksi. Saattaa vatsassa vääntää..
Kumma laji.
Fotoja täällä: vancouver2010.com/olympic-bobsleigh
Related posts:
- GPS-reitin piirtely fillarilenkkiä varten / Babelfish Kuinka suunnitella reitti fillarilenkkiä varten, luoda sille GPX-jälki ja muokata...
- Balkan09, osa IIX: Kotor Kotor, Montenegro Heräiltiin vasta puoliltapäivin – olimmehan käyneet nukkumaan bussimatkan...
- Balkan09, osa XII: Sarajevo, Dubrovnik Sarajevo, Bosnia ja Hertsegovina Heräilimme aamulla aikaisin pakkailemaan. Sää oli...
- Helsingin Yliopisto & Ystävä 2010 Yliopistolaisen sähköinen työpöytä 2010 -hankkeen, siis tuttavallisemmin Ystävä2010:n visio on...
Onhan ainakin TV-lähetyksissä näkyvissä yhden laskun aikana 5-6 väliaikaa, joissa verrataan aikaa parhaaseen aikaan. En tiedä, näkevätkö katsomon ihmiset niitä.
Itse olen miettinyt, kuinkahan suuri vaikutus laskijoitten massoilla on. Kelkka on ilmeisesti kaikilla saman mallinen, eli ilmanvastus on sama. Niinpä mitä isompi massa kelkan sisässä, sitä pienempi hidastava vaikutus. Kannattaisi siis syödä lyijykapseleita ennen laskua…
Katselin noita kuvia tuolta Vancouverin sivuilta ja sieltä kävi ilmi ettei kelkat ole täysin identtisiä, eli luultavasti niissä tehdään eri maissa erilaista tuunailua ja optimointia, toki mahdollisimman pientä ilmanvastusta hakien mutta ilmeisesti on siis mahdollista että toisten kelkka on parempi kuin toisten.
Tuumiskellen oon tullut tulokseen että tässä(kin) lajissa on oikeestaan aika paljon fysiikkaa: optimaalisen laskulinjan hakeminen: yläkurvissa menee kovaa mutta matka on pidempi, sisäkurvissa vauhti ei kasva yhtä kovaksi, vaikka matka onkin lyhyempi.
Selostajien mukaan kiihdytys (=sen kelkan työntö ennen kyytiin hyppäämistä) on laskun tärkein osuus. Lyijykapselit lisäävät massaa muttei voimaa sen massan työntämiseen, eli kait siellä haetaan mahdollisimman kovaa työntöä (=hyvät alkuvauhdit) mahdollisimman suurella massalla (=hyvät loppuvauhdit). Ei oo helppoa.
Täällä on myös hauskaa tietoa – ja kuvia :) http://en.wikipedia.org/wiki/Bobsleigh
Pingback: Weekly Digest for February 28th | Risto H. Kurppa