Global Leadership Summit on johtajuuskoulutustapahtuma, joka on saanut alkunsa joitakin vuosia sitten Chicagossa, Willow Creek -seurakunnassa. Konferenssin suosio yllätti järjestäjät, ja nykyään konferenssia järjestetäänkin sateliittilinkkien sekä DVD:n välityksellä ympäri maailman, kymmenissä maissa. GLS:n tarkoitus on varustaa erityisesti seurakunnissa johtotehtävissä olevia. Puhujina oli tänä vuonna mm. Tony Blair, Bono, Gary Hamel, David Gergens ja Bill Hybels.
Suomessa ensimmäinen GLS järjestettiin 2006, ja siitä lähtien tapahtuma on vuosittain kerännyt enemmän ja enemmän osanottajia. Tapahtuman pyörittäminen vaatii jonkin verran myös talkootyövoimaa ja minun olikin alunperin tarkoitus mennä talkoolaiseksi ja puolella korvalla kuuntelemaan puheita, mutta ovet aukenivat sopivasti ja pääsinkin konferenssiin osanottajaksi, ja hyvä niin.
Helsingin GLS järjestetään Agricolan kirkossa: alttarin eteen on pystytetty jättimäinen valkokangas johon kuvamateriaali heijastetaan. Kunnon äänentoisto ja aito houseband hoitamassa ylistyspuolta. Järjestelyt siis erittäin asialliset. Tuomiokirkkoseurakunnan puolesta paikalla oli Arto Antturi.
Perjantai
Ensimmäisenä puhujana oli Pohjois-Amerikan suurimman ja vaikutusvaltaisimman seurakunnan, GLS:n takanakin olevan Willow Creekin perustaja ja pastori Bill Hybels joka puhui ns. ‘jättiaalloista’ jotka ovat merelläkin kaikkein vaarallisimpia, se yksi 25m korkea aalto niiden muiden 3m korkeiden seassa. Seurakunnan johdon tajutessa taloudellisen jättiaallon iskeytyvän seurakuntaan he miettivät koko messunsa uudelleen kolmessa päivässä vastaten jättiaaltoon Apt. 2 mukaisesti, johtamalla seurakuntaansa kasvamaan enemmän kohti aitoa seurakuntaa. He kehottivat tarpeessa olevia – myös niitä, jotka olivat ennen olleet lahjoittajia – nöyrtymään vastaanottamaan apua toisilta, ja niitä, joilla vielä olivat asiat kunnossa, antamaan omastaan. Välittämään sisarista ja veljistä aidolla Jeesuksen rakkaudella. He paljastivat ja valjastivat seurakunnan todellista potentiaalia rohkealla haastamisella, ja tulokset olivat mahtavia.
Hän käsittely myös seurakuntien henkilöstöpolitiikkaa: seurakunnissa tulisi miettiä, kuinka monta johtajaa tai johtoasemassa olevaa siellä todella tarvitaan. Tämän jälkeen tulisi miettiä, kuinka monta näistä paikoista on täytetty oikeilla ihmisillä, jotka elävät ja palavat Jumalalle ja tehtävälleen. Entä kuinka täyttää nämä loput paikat ‘oikeilla ihmisillä’, ja miten tukea tällaista suotuisaa kasvua työntekijöissä. “Herran valvova katse kiertää koko maata, jotta hän voisi vahvistaa niitä, jotka vilpittömin sydämin palvelevat häntä.” 2. Aik. 16:9
Lopuksi hän muistutti myös realiteeteista: ‘Vauhti jolla teen Jumalan työtä, tuhoaa Jumalan työn minussa’ – johtajan on erittäin tärkeä pitää huolta omasta jaksamisestaan. Fyysinen kunto, terveellinen ruoka, ihmissuhteet – ja välit Jumalaan. “Lihan pyrkimykset tuottavat kuoleman, Hengen pyrkimykset elämän ja rauhan”. Room 8:6
Gary Hamel, joka on mm. rankattu Wall Street Journalin ja Fortune -lehden toimesta rankattu kovimmaksi strategistiksi ja vaikustusvaltaisimmaksi talouselämän ajattelijaksi, piti erittäin inspiroivan puheen. Hänen puheensa ydinajatus oli kysymys, pystyykö seurakunnat mukana ympäröivän maailman muutoksen tahdissa, vai jäädäänkö siitä jälkeen. Tärkeä osa muutosta ja kehittymistä on ongelman myöntäminen ja uskomusten purkaminen: “mitä pidempään elät juoksuhaudassa, sitä useammin erehdyt luulemaan sen reunaa horisontiksi”. Niinpä usein kun muutoksen aika tulee, usein vasta jonkinlaisen kriisin seurauksena, kutsutaan ulkopuoliset konsultit apuun kertomaan mikä on pielessä, kun oma väki on niin sokeutunut toiminnalleen. Ylhäältäjohtamismallia hän tylytti kertomalla esimerkin Gore-Tex:iä valmistavan Gore-yrityksen kulttuurista: organisaatiorakenne on matala, johtajat valitaan demokraattisesti eikä ylhäältäpäin, johtajia on hyvin vähän ja innovaatio on maksimissaan. Hamel mainitsi puheessaan myös Linus Torvaldsin (Linux) ja Jimmy Walesin (Wikipedia) esimerkkeinä yhteisöjen käytöstä, olemattomista rakenteista ja innovaatiosta joiden takia, joista huolimatta tulokset ovat hämmästyttäviä. Seurakuntien tulisi siis olla hengellisesti voimakkaita ja institutionaalisesti heikkoja. Jumalalla ei ole varasuunnitelmaa meidän varalle, vaan meidän tulee tehdä meille annetut tehtävät!
Dave Gibbons puhui monikulttuurisuudesta, hieman sekavan setin, mutta kantavana ajatuksena oli että uudet ajatukset, innovaatio syntyy usein järjestelmään mukautumattomien keskuudessa, sen ‘tyypillisen’ jengin ulkopuolella, ja sieltä ideoita pitäisi saada yhteisön käyttöön. Hän kannusti eri kristillisten järjestöjen ja seurakuntien yhteistyöhön yhteisen päämäärän eteen, aitoon arkipäivän yhteyteen: kutsumaan seurakuntalaisia kotiisi, jääkaapillesi, pidemmälle vietynä aina yhteisölliseen asumiseen saakka. Rukouksen voimasta hän muistutti, kuten myös uhrautuvasta rakkaudesta niitä kohtaan, jotka eivät ole meidän lähintä piiriä. Gibbons rohkaisi lukemaan kirjoja joita ei välttämättä ihan haluaisi lukea tai joiden kirjoittajan kanssa on eri mieltä – ihan vain jotta kirjoista löytäisi uusia ideoita, uusia näkökulmia. Pelkästään siinä omassa piirissä pysymällä ei ole ihmeitä ja kasvua odotettavissa. Hyviä ajatuksia!
Jessica Jackley esitteli perustamaansa mikrolainapalvelusta, kiva.orgia jonka kautta kuka tahansa voi tarjota esim. $25 tai $50 jollekin tarvitsevalle lainaksi, lähinnä jonkinlaisen yritystoiminnan käynnistämistä varten. Koska laina tulee ihmiseltä ihmiselle eikä järjestöltä tai pankilta ihmiselle, säästetään kaikenlaisissa kuluissa, ja laina on muutakin kuin rahaa: siihen sisältyy rakkautta, välittämistä ja rohkaisua. Kiva.orgin kautta kulkeneiden mikrolainojen avulla perheet ovat pystyneet lähettämään lapsia kouluun, hankkimaan 3 ruokaa päivässä jne. Mainio keino poistaa köyhyyttä! Alle neljässä vuodessa kiva.orgin kautta on lainattu yli $85 miljoonaa! Erittäin kannatettavan kuuloista toimintaa!!
Wess Stafford kertoi äärimmäisen rankan tarinansa joka pysäytti pitkäksi aikaa. Tarina itsessään oli mielestäni turhankin rankka tarkoitukseen, mutta tarinan kautta hän kertoi, että anteeksianto ei tarkoita unohtamista. Kun annat anteeksi, luovut oikeudestasi kostaa. Tämän jälkeen voi alkaa myös unohtaminen, ei ennen anteeksiantoa.
Tämä oli ensimmäisen päivä anti. Puheiden välissä Joonatan Raution johtama houseband veti ylistystä upeasti, olisi ollut hieno olla kirkon ulkopuolella kuulemassa osallistujien laulun raikumista kirkon ovista ulos. Niin se pitääkin olla että seurakunnan toiminta kuuluu ja näkyy!
Lauantai
Tim Keller kävi läpi Tuhlaajalapsi -vertauksen. Vertaus aukeni minulle hänen opetuksensa kautta ihan uudella tavalla: ok, se nuorempi veli otti rahat, häipyi isän (Jumalan) luota, tuhlasi ja palasi – mutta entä se vanhempi veli: hänkin himoitsi yhtä lailla isänsä rahoja ja yritti päästä niihin käsiksi omilla teoillaan. ‘Kaikki nämä vuodet minä olen raatanut sinun hyväksesi enkä ole kertaakaan jättänyt käskyäsi täyttämättä”. Vanhempi veli oli siis fariseus, samalla tavalla vieraantunut isästään kuin nuorempi veli. Sydämessään hän tavoitteli samalla tavalla isän rahoja kuin nuorempi, mutta korosti omaa hyvyyttään omia tekojaan. Hän oli hengellisesti kuollut. Varsinainen opetus tästä kotiinvietäväksi oli arvioida myös niitä omia hyviä tekoja: “Suurin asia joka erottaa sinut Jumalasta ei ole syntisi, vaan hyvät tekosi!” – Aamen!
Sarjassamme ‘kovia puhujia’ nousi jälleen esiin David Gergen joka on ollut neljän USA:n presidentin neuvonantaja ja puheenkirjoittaja ja nykyään mm. CNN:n poliittinen kommentaattori. Erittäin kovan luokan kaveri siis, joka mm. kirjoitti Reaganille puheen pidettäväksi heti Challenger -sukkulan tuhon jälkeen 1986. Gergenin puheen tärkeimpiä ajatuksia oli johtajana oman toiminnan tarkkailu, reflektointi, suunnittelu, analysointi. Ehkäpä päiväkirjan pitäminen johtajuuteen liittyvistä asioista? Tärkeä on myös muistaa että puhetta ei koskaan esitetä tyhjiössä, vaan aina kontekstissa, jolloin vastaanottoon vaikuttaa myös se, kuka puhuu, se, miten luotettava hän yleisön silmissä on. Eetos, logos ja paatos eli puhujan luonne ja uskottavuus, puheen sisältöja muoto sekä tunteiden käyttö ja niihin vetoaminen.
Tony Blair korosti johtajuuden tinkimätöntä ydintä: mikä on se, mitä haluat? Oletko sen takia valmis tekemään päätöksiä jotka saattavat sinut epäsuosioon, ehkä sinut erotetaan sen takia, että teet päätöksen joka on mielestäsi oikein. Hän myös muistutti, että päätöksen tekeminen ei välttämättä poista päätökseen liittyvää epävarmuuden tunnetta. Esille nousevia ihmisiä aina arvostellaan – mutta rohkeita päätöksentekijöitä myös arvostetaan. Ilman johtamista asioita ei tapahdu.
Rytmiorkesteri U2:n vokalisti Bono esitti Bill Hybelsin haastateltavana hyviä esimerkkejä siitä, mitä oikeasti voidaan saada aikaiseksi, kun ruvetaan toimimaan. Kun huomataan että Afrikassa elää ihmisiä joilla on asiat huonosti, ja että he ovat myös arvokkaita. Ens kesänä tavataan taas, Bono!
Päivän viimeisenä puhujana oli Harvey Carey joka on erittäin köyhistä oloista kotoisin, sai Jumalalta kutsun lähteä Detroitiin pastoriksi. Maan köyhin osavaltio, sen köyhin kaupunki, tämän kaupungin köyhin alue. Tervetulotoivotuksenaan alueen 9 mustan seurakunnan pastorit kertoivat että he tekisivät kaikkensa jotta Harveyn kutsuna oleva tumma- ja valkoihoisille tarkoitettu kirkko ei tulisi onnistumaan työssään. Lähtökohdat työlle olivat siis aika lupaavat. Yhden työntekijän voimin he kuitenkin ovat saaneet suuria asioita tapahtumaan: he ovat saaneet suljetuksi 8 huumeluolaa – ottamalla 100 miestä telttailemaan huumeluolien eteen! Valkoisia on ruvennut taas muuttamaan kaupunkiin kirkon toiminnan seurauksena. Toiminta on suurta ja sitä on paljon! Harveyn esiintyminen oli todella energistä ja innostavaa. Pylly ylös siitä penkistä ja toimimaan. Ei Jumala halua katsoa kun joka sunnuntai kokoonnumme messuun ja sen jälkeen ryystämään kahvia, Jumala haluaa nähdä meidän toimivan, vievän Sanaa eteenpäin! Vähemmän puhetta, vähemmän kokouksia, vähemmän muistiinpanoja, enemmän tekoja!
Yhteenveto
GLS pääsi kyllä yllättämään positiivisesti. Puheet antoivat paljon uutta ajateltavaa joka nyt pitäisi saada muutettua toiminnaksi. Jotain siitä saimmekin ehkä alkuun paikalla olleiden Kansanlähetysläisten kanssa. Oli upeaa jakaa nämä kaksi päivää ystävien kanssa. Puhua, peilata, jakaa, pureskella opetuksia. Toivotaan että näillä GLS:stä saaduilla ideoilla voisimme olla palvelemassa omissa seurakunnissamme, murtamassa turhia rakenteita ja muodollisuutta, johtamassa seurakuntaa kohti Jumalan seurakunnan mallia jossa aidosti välitetään toisista, kohdataan ihmiset, koetaan lähetystyö yhdeksi tärkeimmistä tehtävistämme ja annetaan Jumalalle tilaa toimia.
Related posts:
- Isoisästä Tapasin erään ihmisen joka tunsi isoisäni. Minä en koskaan isoisiäni...
- Adolf Ehrnroothin haastattelu Adolf Ehrnrooth oli Simo Rantalaisen haastateltavana (?) Hyvät Pahat ja...
- Miten uusi jäsen tulee ryhmään? Tenttikirjoja lueskellessa silmään sattuu aina jotain mielenkiintoistakin. Edellisen kerran kirjoittelin...
- Rooma V Työmatka EPSC2010 -kongressiin Roomaan, 09/2010, viides päivä. Aamupalaksi taas mm....
- Balkan09, osa XVII: Kutina Kutina, Kroatia Kutinasta heräilimme virkeänä oikein makoisasti nukutun yön jälkeen....
Pingback: Haussa täydellinen seurakunta | Risto H. Kurppa