Korcula, Kroatia
Auringon vähitellen heräillessä aamulla ello 5:30 vuorten takaa käristelemään pahaa-aavistamattoien turismojen nahkoja seisoimme me jo pihalla taksia odottelemassa. Herätys oli asiallisesti vähän ennen viittä. Yön pimeydessä yritimme saada tavarat kokoon ja itsemme ulos ajoissa.
(kuvia kenties myöhemmin..)
Taksikuski kovin vähäpuheisesti ajeli meidät katamaraanin lähtölaiturille. Kukapa sitä jaksaisi tuohon aikaan turisteille jutellakkaan. Pääsimme suoraan kävelemään katamaraanin sisään ja istumapaikoille, vallan ikkunan viereen maisemia tähyilemään. Katamaraanissa oli vierekkäin 3+5+3 penkkiä ja peräkkäin ja päällekkäin aika paljon. Vauhtia taisi parhaimmillaan olla jotain 50-60km/h kun olimme taju kankaalla solmussa hankalanmuotoisten tuolien ja niiden käsinojien välissä. Välillä vähän raottelimme silmää ja vilkaistiin ohitse lipuvia saaria parin tunnin matkan aikana. Vieressäni istui joku 60-vuotias reppureissaajamies joka kaivoi laukuistaan cd-soittimen ja rupesi nukkumaan korviin tulvivan viulukonserton turvin.
Pääteasema oli Split, Kroatian rannikon suurin kaupunki. Saimme ostettua junaliput parin tunnin päähän, kohteena Zagreb, 187kn/nuppi eli noin 27 euroa. Vaikka matkaa onkin 423 kilometria rupeaa tuollaiset summat tuntumaan edellisiin maihin verrattuna jo suurilta, olkoonkin että Helsinkistä Joensuuhun (460km) maksaa Intercityllä 59 euroa.
Split, Kroatia
Heitimme rinkat jemmaan aseman tavaransäilytykseen ja käväisimme alkuun syömässä, rupesi jo vähitellen olemaan aamupalan aika. Tilasin itselleni reilun palan pitsaa, waimo otti tonnikalasalaatin. Pizza oli erittäin maukas, salaatista vei maun mm. paha balsamiviinietikka. Mutta kyllä niistä silti energiaa sai tarpomiseen. Kävelimme halki mummojen kansoittaman kukka-hunaja-oliiviöljy-hedelmätorin kohti Splitissä sijaitsevaa roomalaisten aikaista Diokleen (joku semmoinen häiskä, kristittyjä aikanaan vainosi). Palatsin hän rakennutti joskus ennen muinoin eläkepäiviään varten ja kyllä niitä siellä varmaan on kelvannut vietellä. Kiivetä kirkon korkeaan torniin katselemaan saapuisiko mereltä kavereita vierailulle. Käyskennellä valkoisesta kivestä tehdyn kaupungin kaduilla. Näimme muutaman roomalaisen sotilaan. Keihäät, kypärät, punaiset viitat. Ja mummoja kainalossa poseeraamassa valokuvia varten.
Laahustelimme juna-asemalle päin. Käväisimme vessassa, nappasimme rinkat jemmasta, ja kiipesimme junaan. Juna oli uuden oloinen ICN-juna joka dieselin voimalla (jep, kisko-osuus Zagrebista Splitiin näytti olevan sähkötön) hinaili meitä eteenpäin. Vaunuissa oli toimiva ilmastointi ja kaikki – itseasiassa välillä melkein tuntui turhankin viileältä.
Splitin asemalta lähtiessään juna sukelsi tunneliin muutaman kilometrin matkaksi ja pullahti pintaan taas jossain esikaupunkialueella, keskellä harvinaisen rumia ja isoja kerrostaloja. Vähitellen maisemat kuitenkin muuttuivat vihreämmiksi. Maaseudulla näytti olevan paljon kiviaitoja ja varsin vaatimattomia puita: tuntuma olisi että maaperä on kivistä ja kuivaa. Poikkeavaa aikaisempiin maihin verratessa oli myös peltikatot: aikaisemmissa maissa tahtoi joka talossa katot olla tiilestä tehtyjä.
Jossain kohtaa matkaa juna ajeli varsin verkkaiseen tahtiin, taisi olla n. 20 km/h. Paikka saattaisi olla sama jossa muutama viikko sitten juuri samanlainen juna suistui raiteilta väkivaltaisesti: 8 taisi kuolla heti ja kymmeniä loukkaantui vakavasti. Kuulimme joltain paikalliselta että Kroatiassa on kyllä hienoja ja nopeita junia mutta kiskot eivät ole ihan samaa tasoa.
Zagreb, Kroatia
Zagrebiin saavuimme joskus iltapäivällä. Kävimme heti Glavni Kolodvorilta (=Zagrebin päärautatieasema) ostamassa liput yöjunaan seuraavaan maahan ja kaupunkiin, Italian Venetsiaan. Tiskillä täti kysyi vain että kuinka vanhoja olemme, ja kirjoitti liput. 594kn yhteensä eli n. 80 euroa, ja tällä kertaa matkaa on paljon ja kuljemme myös Slovenian lävitse. Ostimme myös liput Kutinaan jossa oli tarkoitus tavata ystäviämme. 74 kilometria, 49.90kn/nuppi eli 7.14 e/nuppi.
Kävimme rinkkojen kanssa (mainittakoon säälipisteiden toivossa tässä välissä myös se, että kannoin tuolloin waimon rinkkaa jotta waimo sai levätä ja kerätä voimia) aseman ulkopuolella pyörähtämässä, Tomislavin (kroaattien tai kroatialaisten sankari, taisi aikanaan koota kroaatit yhteen tai jotain) patsaan jalkojen juurella. Aseman edustalla oli vaaleanpunaisia kukkaistutuksia. Erään kukkaistutusalueen, kai sitä kukkapenkiksi voisi sanoa, reunalla istui pieni tyttö vaaleanpunaisessa mekossaan, ilmapallolla leikkien. Aika kuvauksellista.
Olimme melkein 11 tunnin matkustamisista aika naatteja jo kun menimme laiturille junaa odottelemaan. Kuulutusjärjestelmän täti sanoi jotain ‘äslsälslsläslsläsllsä zagreb äsll kutina älsälslsläslsäsläsälsälsäslsläslsäls’ joka tarkoitti että junamme on myöhässä. Rupesi huumori vähän loppumaan kun ei oikein ollut varma että arvasiko sitä kuulutuksen oikein ja onko juna nyt lähdössä muualta kun taulujen mukaan edellinenkään ko. raiteelle tuleva juna ei ollut tullut. Joku paikallinen mies kuitenkin siinä jeesaili ja kertoi että juu, sieltä se juna kohta tulee. Ja näin kävikin, noin 20 minuuttia myöhässä. Oma jännityskerroin oli myös kun lippu sanoi lipun käyvän brzi -juniin eli pikajuniin kun käyttämämme juna taas oli joku IC tai vastaavaa. Konnari kuitenkin leimasi lippumme ihan kiltisti sen enempiä mukisematta.
Juna itsessään oli varsin viihtyisä: penkit yhtä mukavat kuin VR:n ‘sinisissä vaunuissa’ jotka ennen kulkivat pikajunien nimellä.
Kutina, Kroatia
Vajaan puolentoista tunnin matkan jälkeen saavuimme Kutinaan jossa vastaanottokomitea torvisoittokuntineen, punaisine mattoineen ja juhlapuheineen olikin meitä jo vastaanottamassa, puolilta päivin jo asemalla odotelleet. No, ei nyt ihan noin, mutta joka tapauksessa n. 13 tunnin matkustamisen jälkeen oli mukava päästä tuttuun seuraan ilman tarvetta etsiä majapaikkaa tahi ravintolaa jossa syödä. Waimo ei ollut vielkään ihan voimissaan mutta jottain ruokaa kuitenkin taas maisteli.
Kutinassa työskentelee meille tuttuja suomalaisia lähetystyöntekijöitä. Nyt siellä oli käymässä myös muutama muu tuntemamme suomalainen.
Ja kyllä muuten nukutti, voi poijjaat!
Related posts:
- Balkan09, osa XIV: Dubrovnik, Korcula Dubrovnik, Kroatia Nukuimme aamulla jälleen vähän pidempään. Waimon olo oli...
- Balkan09, osa XVII: Kutina Kutina, Kroatia Kutinasta heräilimme virkeänä oikein makoisasti nukutun yön jälkeen....
- Balkan09, osa XV: Korcula Korcula, Kroatia Aamulla nukuttiin piiitkään, itseasiassa taisi mennä iltapäivän puolelle...
- Balkan09, osa XVIII: Kutina, Zagreb Kutina, Kroatia Aamulla heräillessämme huomasimme että waimon nappuloiden eli ihottumapaukamien...
- Balkan09, osa XXII: Milano, Helsinki Milano, Italia Heräilimme jo kuuden tienoilla. Tavarat jälleen kerran, nyt...