Balkan09, osa XIV: Dubrovnik, Korcula

Dubrovnik, Kroatia

Nukuimme aamulla jälleen vähän pidempään. Waimon olo oli kuitenkin sen verran hyvä että päätimme lähteä jatkamaan tänään matkaa. Tavarat siis kokoon, vähän aamupalaa naamaan (lähikaupan makoisaa leipää, njam!) ja menoksi. Isäntäväki tilasi meille taksin ovelle.

Taksilla ajelimme laivaterminaaliin, kävimme sieltä kartoittamassa josko pääsisimme laivalla jatkamaan matkaa, johan tässä on bussissa istuttu, varmaan pitkälti jo toista ellei kolmatta vuorokautta. Laivat kuitenkin lähtivät jo aikaisin aamulla joten marssimme läheiselle bussiasemalle josta saimme ostettua liput klo 15 bussiin kohti Korculan (tossa c:n päällä pitäisi olla alaspäin osoittava hattu.. ei nyt näppiksestä löytynyt..) saarta. Lipuille hintaa joku 180 kunaa eli jotain 27 euroa. Laitettiin rinkat jemmaan aseman matkatavarasäilytykseen ja ajeltiin bussilla vielä vähän katselemaan vanhaakaupunkia. Tällä kertaa bussimatka sujui liukkaasti katujen ollessa tyhjät – olihan nyt sunnuntai.

Kävelimme jälleen varjoisia sivukujia vältellen auringonpaistetta. Käväisimme muutamassa kirkossa vilkaisemassa miten katoliset kirkot eroavat aikaisemmin näkemistämme ortodoksikirjoista tahi meikäläisistä luterilaisista. Kyllä katolisetkin osaavat koristella: toisessa kirkossa taisi olla 9 erilaista alttaria joista jokainen hakkaa koristelussa ja kullan määrässä minkä tahansa meikäläisen luterilaisen kirkon alttarin. Esitteiden mukaan kirkon aarrekammiossa on myös joidenkin pyhien jätkien pääkalloja, käsiä ja jalkoja kultaan paketoituina. Joopa joo, kaikenlaista.

Tässä nyt kun vuorokausi suunnilleen oli jo paastoiltu, waimon viihdykkeeksi minäkin kevyemmin syöneenä, kävimme ravintelissa. Söin pizzan (joo, etikettirike noin hienossa syödä pizza mutta listassa kuitenkin oli, viimeisellä sivulla, mutta kuitenkin, ja piti jotain helppoa nopeaa hyvää saada..) jonka päällä oli savukinkkua, se on jonkinlainen paikallinen erikoisuus, siis se kinkku. Pizza oli varsin makoisa ja maksoi 45 rahaa eli jotain vajaa 7 euroa. Pizzan kylkeen joimme neljä kahden desilitran hedelmämehupulloa, 25 rahaa eli yli 3 euroa kappale. Ohhoh, melkoista rosvousta, yhden pullon hinnalla olisi kaupasta saanut pari litraa vastaavia mehuja. Mutta oli ne hyviä, jääpalojen kera ja kaikkea. Waimokin hieman maistoi pizzaa ja fiilisteli makuelämystä: ruokahalun palaaminen on hyvä merkki!

Hurruttelimme 30-asteisesta kosteasta kaupungista ilmastoidulla taksilla ussiasemalle (50KN, jotain 7 euroa). Ilmastointi, mikä ihana tekosyy! Tiesitkö muuten että suomalaiset kuluttavat euroopan mittakaavassa vähän sähköä, liekkö sitten syynä juurikin Etelä-Euroopassa suositut ilmastointilaitteet, huono eristys jne.

Bussiasemalla käväistiin vessassa. Vessan ovella oli jälleen täti päivystämässä, hieman ehkä huomaamattomasti. Niinpä välillä kiireisimmät matkaajat (ei-kansainvälinen peitesana turistille) yrittivät tallata suoraan vessaan mutta täti kärppänä rupesi huutelemaan ‘hei hei hei…’ ja perimään kolmen kunan (0.4e tms) maksua. Vessat itsessään olivat kyllä ihan siistit, posliinipytyt. Itseasiassa jalanjälkipyttyjä ei ole kotvaan näkynytkään, taisi Montenegrossa olla viimeksi.

Bussikuski veloitti 10 kunaa (1.2e tms) rinkkaa kohden. Jännä että täällä niistä joutuu maksamaan erikseen, toisaalta jokaiseen rinkkaan laitetaan tarra jossa sarjanumero ja matkustaja saa vastakappaleen. Toisaalta taasen tavaroita purettaessa matkustaja saa sen laukun jota osoittaa eikä mitään numeroita tarkasteta.. Ylimääräinen keino lypsää rahaa taasen, ryökäleet!

Bussi oli hieno. Ilmastointi pelasi, penkit olivat tilavat. Turvavyöt toimivat, autossa oli peräti merkkivalot jotka lentokoneen tapaan muistuttivat vöiden käytöstä. Toinen taulu vilkutteli vuorotellen kellonaikaa ja ulkolämpötilaa (keikkui siellä 30 tienoilla). Ilmastointi hyydytti kaikki, oikeastaan kaikki matkustajat nukkuivat upeiden maisemien lipuessa ohi: Adrianmeri ja sen jotkin kroatian 1100 saaresta jyrkkine vuoririnteineen. Matka sujuikin mukavasti, mitä nyt kerran vain oksennettiin (huomaamattomasti pussiin, eikä pussissa ollut pohjassa edes reikää!). Loppupäässä bussi ajeli autolautan kyytiin noin kilometrin matkaksi, lautta vei meidät Korculan saarelle satamaan, josta bussi ajoi Korculan kaupunkiin.

Korcula, Kroatia

View Larger Map

Kaupungissa vastaan ryntäsi jälleen iso lauma asunnontarjoajia. Tartuimmekin jälleen nopeasti tarjoukseen, toisen tarjoajan kämppään päädyimme. Ei ollut voimaa eikä kuntoa kävellä ja etsiä kämppiä, vertailla intoja jne. Mies oli ystävällinen ja tarjosi kämppää 300 kunan (40e tms) yöhintaan. Hänen autollaan ajelimme rantaa pitkin kämpälleen joka itseasiassa osoittautui melko luksuskämpäksi. Yläkerran asuntoa asuttaa norjalaiset turismot, me saimme alakerrasta huoneen. Talo on rinteeseen rakennettu, merinäköalalla tietysti. Kävellen matkaa Korculan keskustaan kertyy 10-15 minuuttia. Mies oli kovin ystävällinen, kun huomasi että waimo ei ollut ihan parhaimmassa terässä, sanoi että hänelle voi koska vain soittaa jos tarvitsemme apua, tarjosi teetä jne. Hyvä tyyppi, kämppä vain vähän syrjässä.

Kävin sittemmin n. 5 min kävelymatkan päässä olevasta kaupasta juotavaa, jälleen puolitoista litraa kuplavettä, toinen mokoma tavallista ja purkki tuoremehua. Persikka on ollut suosikki tällä reissulla, nyt tuli ostettua ananasta kun persikkaa ei ollut. Sekä meno- että tulomatkalla kuvailin vähän merta ja rantoja, hienoja maisemia. Rannalla oli myös jokunen kalastaja onkeaan heittelemässä. Yksi koira murahteli ikävästi ohi kävellessä muttei käynyt kuitenkaan hyvin ruskettuneisiin pohkeisiini kiinni.

Takasintullessa keksin myös haistella puhelimella avoimia wlan-verkkoja, kämpältä kun ei verkkoja löytynyt. Ensimmäinen avoin löytyikin kämppäämme vastapäätä ja istuskelemalla aidalla kuunnellen yön ääniä ja vastarannalta kuuluvaa musiikkia onnistuukin surffailu, blogautusten julkaisu jne.

Illalla vielä ruisku ja pyykkäystä, pyykkinarut tällä kertaa yöpöydän laatikonnupista kamerajalustan tukemana telkun alla olevan tason josta sängyn kulman ohjaamana lipaston laatikonnuppiin. Ja homma toimii.

Telkusta katselemme paikallisista uutisista miten maa on sekaisin U2:n ja Bonon saavuttua tänne konsertoimaan.

Related posts:

• Balkan09, osa XIII: Dubrovnik Dubrovnik, Kroatia Heräilin aamulla viiden-kuuden tienoilla pari kertaa vuorten takaa...
• Balkan09, osa XVI: Korcula, Kutina Korcula, Kroatia Auringon vähitellen heräillessä aamulla ello 5:30 vuorten takaa...
• Balkan09, osa XV: Korcula Korcula, Kroatia Aamulla nukuttiin piiitkään, itseasiassa taisi mennä iltapäivän puolelle...
• Balkan09, osa III: Ohrid Ohrid, Makedonia. Aamulla jo kukonlaulun aikaan auringon ensimmäiset säteet sinkoutuivat...
• Balkan09, osa XII: Sarajevo, Dubrovnik Sarajevo, Bosnia ja Hertsegovina Heräilimme aamulla aikaisin pakkailemaan. Sää oli...