Sarajevo, Bosnia ja Hertsegovina
Heräilimme aamulla aikaisin pakkailemaan. Sää oli edelleen pilvinen. Pakkasimme, söimme aamupalan ja lähdimme tallaamaan mäkeä alas keskustaa kohti. Nappasimme taksin jolla ajoimme bussiasemalle. Kiirehdimme Dubrovnikin bussiin vain muutamaa minuuttia ennen bussin lähtöä.
Bussi kulki halki Bosnian ja Hertsegovinan maaseutujen. Matkan varrella näkyi paljon hienoja taloja ja hyvin hoidettuja puutarhoja mutta myös edelleen tyhjillään olevia sodassa tuhoutuneita taloja. Bussi pysähtyi Mostarin kaupungissa, joka oli sodan aikana myös kiivaiden taisteluiden kaupunki: keskellä kaupunkia kulkee katu jonka eri puolilla eri osapuolet taistelivat. Edelleen ihan kaupungin keskustassa on lukuisia lähinnä luurangon näköisiä taloja: ei ikkunoita, pelkät vaurioituneet tiili/kiviseinät jäljellä. Ei kattoa, joissakin taloissa sisällä näkyi kasvavan jopa n. 15 vuotta vanhoja puita. Omalla karulla tavallaan talot ovat paikallisten arjessa muistuttamassa sodasta- kunpa olisi rahaa korjata ne.
Waimolla tuli matkan aikana rankkaa pahoinvointia ja viimeiset tunnit yritettiinkin vain keskittyä katselemaan eteenpäin ja hengittelemään ilmastoinnin puhaltelemaa raikasta ilmaa torjuen muiden matkalaisten eväistä tulevat banaanin ja cevapin tuoksut. Ilmeisesti jalan tulehduksen hoitoon määrätty vahva antibioottikuuri sai vatsan varsin ikävästi sekaisin.
Rajamuodollisuudet hoituivat näppärästi. Bussi ajaa rajalle, sisään tulee rajavalvonnasta vastaava viranomainen joka vilkaisee henkilöpaperit (toisilla passi, joillain jonkinlainen henkilökortti jne) ja matka jatkuu. Me olemme joka rajalla pyytäneet leimoja passeihimme ja tähän saakka on onnistunutkin saada joka maasta leima. Ei ihan joka rajalta mutta joka maasta kuitenkin. Muu bussin väki on odottanut sen aikaa että passimme tulevat takaisin. Nykyään asian ja leimapyynnön osaa esittää jo sopivalla hartaudella jotta ei enää tunnu että muu väki pahasti harmistuu aiheuttamastamme viivytyksestä; voisi ehkä kuvitella että oikeasti tarvitsemme niitä leimoja johonkin, vaikka osoittaaksemme kuinka pitkään olemme olleet maassa tai mitä tahansa.
Kroatian puolella pääsimme pian rannikolle ajamaan: vasemmalla puolella nousi vuoren rinne, oikealla näkyi Adrianmeri ja joitain Kroatian rannikon yli tuhannesta saaresta. Rannikkoa ajellessa kävimme vielä kertaalleen Bosnian puolella: Bosnialla on merelle saakka pieni kaistale maata jonka läpi bussireitti kulkee muutaman kilometrin matkan. Passit siis tarkastettiin vielä uudestaan, sekä mennessä Bosnian puolelle että sieltä tullessa. Tällä kertaa tuumittin että parempi olla pyytämättä uusia leimoja :)
Dubrovnik, Kroatia
Dubrovnikiin saavuttiin hieman aikataulua edellä, noin viiden ja puolen tunnin ajon jälkeen. Asemalla oli hurja hulina heti alkuun, asunnontarjoajia riitti. Waimon olo oli aika heikko joten tartuimme aika pikaisesti erään varsin uskottavasti asuntoaan kauppaavan tädin tarjoukseen ja hetken päästä istuimmekin hänen tyttärensä kyydissä matkalla kohti Lapadin niemessä sijaitsevaa asuntoa. Matkalla käväisimme vielä hakemassa laivaliput seuraavalle aamulle kohti saaristoa. Satama-alueelle, jonka reunaa ajelimme, oli parkkeerattu toinen toistaan hienompia huvijahteja, luksusristeilijöitä jne.
Meidät kämpälle tuonut täti kertoi vuolaan puhetulvansa aikana mm. että hänellä on ravintola joka aukeaa vuosittain 1.3 ja sulkeutuu 31.10: tänä aikana hän tekee siellä päivittäin töitä ja muun ajan hän lomailee. Koska Dubrovnikissa on autoja kovin paljon suhteessa tiekapasiteettiin ovat ruuhkat kovat ja täti ajeleekin moottoripyörällä. On kypärät, rukkaset, kaikki, että pystyy kylmilläkin keleillä (talvella lämpötila saattaa pudota jopa 15 asteen tuntumaan) ajelemaan. Joku vuosi sitten oli talvella tullut lunta joka oli kestänyt peräti pari päivää jättäen jälkeensä liukkaat tiet. Niin ja mies on jonkunlainen rannikkovartioston hemmo ja hänellä on kännykkä ja hän puhuu hyvää englantia, ja että perheellä on vajaa 10 asuntoa/huonetta mitä vuokrailevat ja että talvisin osa niistä on tyhjillään, osassa asustelee opiskelija joka varsinaisesti asuu saaristossa ja tulee talveksi Dubrovnikiin opiskelemaan. Puhetta siis riitti.
Waimon olo oli edelleen kämpälle päästyämme varsin heikko ja tarvittavat tyhjennykset suoritettua waimo nukkuikin joitakin tunteja voimia keräten. Kävin vähän kävelemässä, katselemassa rantaa, nettipuistossa (puisto jossa oli tieskaripöytiä siellä täällä), nostamassa rahaa (1e = 7 kunaa, 1 kuna = 100 lipaa :) sekä kaupasta hakemassa evästä.
Kämppä on kuin hotellihuone: viimeisen päälle taidokkaasti ja siististi rakennettu, lattiat, kaapit, huonekalut uusia. Käytössä oma vessa (tarkoittaa että asunto on kolmen tähden asunto: kaksi tähteä tarkoittaa WC:n jakamista toisen huoneen asukkien kera ja yksi tarkoittaa WC:n jakamista useamman kuin yhden huoneen asukkien kesken). Uimarantaan muutama sata metriä, bussilinja vanhaankaupunkiin kulkee ikkunan ali. Mainio mesta, telkkarista tosin tulee vain melko huonoa ohjelmaa.
Illan lokoilimmekin kämpillä voimia keräillen. Päätimme jäädä toiseksikin yöksi tähän, siitäkin huolimatta että laivaliput seuraavalle aamulle oli jo hankittu: parempi levätä nyt ja käydä huomenna vilkaisemassa vanhaa kaupunkia ja hukata muutama kymppi laivalipuissa kuin aamulla kiirehtiä vajaakuntoisena seuraavaan paikkaan, näkemättä Dubrovnikia juuri lainkaan.
Related posts:
- Balkan09, osa XI: Sarajevo Sarajevo, Bosnia ja Hertsegovina Nukuimme kellariasunnossamme makoisasti. Ulkona oli kohtuullisen...
- Balkan09, osa XIII: Dubrovnik Dubrovnik, Kroatia Heräilin aamulla viiden-kuuden tienoilla pari kertaa vuorten takaa...
- Balkan09, osa XIV: Dubrovnik, Korcula Dubrovnik, Kroatia Nukuimme aamulla jälleen vähän pidempään. Waimon olo oli...
- Balkan09, osa IV: Ohrid, Tirana Ohrid, Makedonia Heräiltiin aamulla vähän aikaisemmin jotta keretään rauhassa aamupalastamaan...
- Balkan09, osa X: Kotor, Sarajevo Kotor, Montenegro View Larger Map Aamulla ei majoitusrakennuksessamme vieläkään tullut...