Sarajevo, Bosnia ja Hertsegovina
Nukuimme kellariasunnossamme makoisasti. Ulkona oli kohtuullisen viileä ilma joten ilmastoinnin puute ei vaikuttanut unen laatuun. Kämppä on karusti sisustettu (3 sänkyä, lämmitin ja pieni pöytä) mutta riittää meidän tarpeisiimme. Aamu venähti pitäkäksi: kirjoittelimme päiväkirjaa ja lepäilimme hieman. Puolenpäivän jälkeen lähdimme tallaamaan kaupungille: alkuun näytti että olisi pilvinen ja sateinen päivä mutta kyllä se aurinkokin paisteli.
Ihan asuntomme vieressä oli näköalatasanne josta aukeni näköala koko kaupungin ylle. Siitä pystyi bongaamaan suunnilleen kaikki tärkeät paikat kaupungissa: kaksoistornit, Holiday Inn, kongressi, kansalliskirjasto, keskustan moskeijat, jopa entinen evankelinen kirkko, nykyinen taidekoulu tms. näkyi. Koitin ottaa megahienoja, ultrasuuria panoraamakuvia, katsotaan saako ne jollain (hugin) joskus harsittua kokoon.
Baščaršija
Tallailimme alaspäin kohti vanhaa turkkilaisten aikaista kaupunginosaa, Baščaršijaa. Sen keskus on ns. ‘Pidgeon square’ eli puluaukio, saanut nimensä aukiolla pörräävistä puluista. Aukion reunaa sekä siitä lähteviä pieniä kujia täyttää pienet tunnelmalliset käsityöläispuodit joista löytyy melkein mitä tahansa, tyypillisesti kuitenkin killuttimia eli koruja, käsin koristeltuja kupariesineitä sekä mattoja, laukkuja jne. Mukaan mahtuu myös vähemmän perinteistä tavaraa eli krääsää, kuten futispaitoja, kynsileikkureita jne.
Istahdettiin aukion reunan ruokailuliikkeeseen syömään sekä ihmettelemään aukiolla käveleviä ihmisiä. Tavallisia paikallisia; serbejä (=ortodokseja), kroaatteja (=katolisia), bosniakkeja (=muslimeja). okunen reppureissaaja. Musliminaisia huivit tiukasti päässä. Pieni lapsi kerjäämässä, samoin kuin mies jolta oli sekä oikea käsi että jalka tavallista lyhyempiä; liekö miinasta tai muusta räjähdyksestä katkennut. Jokunen reppureissaajakin katukuvasta erottui – siis tietysti lisäksemme.
Ruoaksi nautimme jälleen paikallista perusmättöä: minulle cevapcici (= cevapi = cepab, ja c lausutaan ts:nä) ja annelle paistettua kanaa. Ruokiin tulee todella hyvä maku kun ne on paistettu oikean tulen päällä eikä sähköllä; savun maku tarttuu kivasti ja saa lihamurkulat maistumaan ihan erilaisilta kuin meikäläinen lihapulla tai lihamureke.
Nähtävyyksiä
Eräällä pikkukujalla oli kyltti ‘War exhibition’. Menimme sisään ajatellen että se voisi olla ihan mielenkiintoinen. Ovella meidät toivotti tervetulleeksi unkarilaiseksi esittäytyvä hemmo, sotilasasussa. Helsinki on hänen unelmansa, joskus 60-luvulla hän on ollut katsomassa ja kuulemassa Pink Floydia Amsterdamissa. Itse näyttelyyn sisäänpääsy oli 1KM eli 50snt/nuppi. Näyttely koostui sisäpihalle pressujen alle laitetuista pöydistä joiden päälle oli levitelty kaikenlaista sodanaikaista tavaraa aina kaasunaamarista kranaattiin, olympiamitaleista (Sarajevossa oli v. 84 talviolympialaiset) olkapoletteihin ja etsintäkuulutuksista erilaisiin arvo- ja ansiomerkkeihin sekä sotilasasuihin. Ehkä mielenkiintoisin oli piirretty kartta Sarajevon piirityksestä (v. 1992-1995). Näyttelyn pitäjä, nuori jannu oli vähän turhan innokas myymään kaikkea tavaraa näyttelystä, kovasti tuputti jotain ommeltavaa arvomerkkiä sekä tuota karttaa: kartasta oli kuitenkin myynnissä vain huonolaatuisia kopioita 5e kappalehintaan joten jäi ostamatta.
Poistullessa unkarilainen mies esitti Annelle serenadin ja minulle lauloi Amazing Gracea sanoen että kun ollaan katolisia ja lallallaa. Kyllä se kuitenkin oli tainnut ymmärtää että pelastus ei tule pyhimysten palvomisesta vaan Jeesuksen uhriveren kautta. Melkoinen sälli.
Kävimme vilkaisemassa Baščaršijan lähellä olevaa kansalliskirjastoa, nykyään kulkee ilmeisesti nimellä ‘City Hall’. Kirjasto pommitettiin sodan aikana pahaan kuntoon ja suuri osa sen sisällä olevista kirjoista ja dokumenteista tuhoutui. Kirjastoa korjataan jatkuvasti: korjaaminen on vieläkin, 15 vuoden jälkeen kesken, nyt koristeellista etuseinää peitti rakennustelineet. Osa kirjoista ja dokumenteista on tuhoutunut kokonaan, toisten pelastamiseen ja korjaamiseen menee vuosia. Itävallan valtio on lahjoittanut kirjaston uuden terästä ja lasia olevan kupolin.
Tutustuimme kaduilla työskentelevien kuparintakojien hommaan: katujen varsilta kuului kilkutusta sieltä täältä, kun miehet nakuttelevat lautasiin, kulhoihin ja pannuihin koristeita. Tarttuipa meidänkin matkaan yksi koristeltu lautanen muistoksi reissusta. Hinnasta tippui 25% pois pelkästään kyselemällä miten tarkalleenottaen lautasia ja koristeita tehdään.
Käväisimme vanhaan turkkilaiseen kylpylään rakennetulla ostoskujalla. Waimolle tarttui mukaan huivi (‘tosi halpa!’) ja minulle pari paikallista etno(-jazz)-levyä (‘törkeen hyvää musiikkia!’). Olen pyrkinyt joka maasta levyn tai pari ottamaan matkaan paikallista etnomusiikkia ja suht mukavasti se on onnistunutkin, levykokoelman Balkan-osasto saa hyvää täydennystä reissun päätyttyä.
Baščaršijan kaupunginosasta siirtyimme Itävalta-Unkarin aikaiseen kaupunginosaan. Rakennuskanta matalista puisista mökeistä, turkkilaisista kupolikattoisista kylpylöistä sekä tunnelmallisista pikkukaduista koristeellisiin korkeisiin kivi/betonitaloihin, viliseviin kävelykatuihin joiden reunoja täyttivät trendykuppilat, merkkivaatekaupat sekä jokunen iso katolinen kirkko.
Käväisimme kirjakaupassa: halusin löytää jonkin kirjan kertomaan tarkemmin Sarajevon piirityksestä ja kaupungin elämästä yli 3 vuoden piirityksen aikana. Kaupassa olikin pari teosta täynnä valokuvia ja yksityiskohtaisia tarinoita ihmisten elämästä mutta myös faktatietoa tapahtumista. Kirjat olivat kuitenkin varsin arvokkaita sekä melkoisia järkäleitä kantaa rinkassa muutaman maan läpi joten jätin ne hyllyyn seuraavaa visiittiä odottamaan. Mukaan tarttui kevyt pokkari ‘Sarajevo Marlboro’ joka kertoo erään kaupungissa piirityksen aikana asuneen kaupunkilaisen tarinan ja kokemukset.
Bosnian sota 1992-1995
Bosnia itsenäistyi Slovenian (käytännössä taisteluitta), Makedonian (lähes taisteluitta) ja Kroatian (rajuja taisteluita) itsenäistymisen jälkimainingeissa vuonna lokakuussa 1991. Puolen vuoden päästä, huhtikuussa 1992 bosnian serbijoukot aloittivat sodan piirittäen Sarajevon seuraavaksi 3.5 vuodeksi. Alkuun tuhottiin viestintäyhteydet. Kaupunki eli tiukassa piirityksessä, tarkka-ampujien ja jatkuvan pommituksen armoilla. Jossain vaiheessa piiritystä Sarajevolaiset saivat kaivettua tunnelin lentokentän alitse jota kautta kaupungista saatiin ulos puhelinyhteydet sekä kaupunkiin saatiin toimitettua tonneittain ruoka-apua. Piirityksen aikana kaupungissa kuoli yli 10 500 ja haavoittui n. 50 000 ihmistä: ihmisiä oli pakko haudata mm. puistoihin ja jalkapallokentille. Niinpä yksi Sarajevon tunnusmerkeistä onkin nurmikenttiä peittävät hautausmaat joille haudatut ovat käytännssä kaikki kuolleet vuosina 1992-1995.
Sodan puhjetessa YK julisti aseistavientikiellon Bosniaan, jonka seurauksena kroaatti/bosniakkijoukoilla ei ollut käytössään kovin ihmeellistä aseistusta kun serbit puolestaan perivät aseet ent. Jugoslavian armeijalta, yhdeltä silloisen maailman suurimmista armeijoista. Sodan vuosina maailmalle levisi etnisen puhdistuksen käsite: serbijoukot kävivät järjestelmällisesti kyliä läpi tappaen bosnialaiset. Suurimmat tuhot tapahtuivat YK:n suojelemassa (!!) Srebrenican kylässä heinäkuussa 1995, kun muutamassa päivässä jopa 7500 bosnialaista katosi jäljettömiin. Alueella on tehty viimeisen 15 vuoden aikana runsaasti joukkohaudoista kaivettujen ruumiiden tunnistamiseksi. Kyllä, YK epäonnistui rankasti.
YK:n epäonnistuessa NATO rupesi vähitellen heräilemään ja vuonna 1994 68 ihmistä tappaneen pommituksen jälkeen julisti Bosnia ja Hertsegovinan ylle lentokieltoalueen ja sitä alleviivatakseen ampuivat alas neljä serbihävittäjää. Serbit puolestaan nappasivat 300 YK:n rauhanturvaajaa ja käyttivät heitä suojatakseen mahdollisia NATO:n iskukohteita. NATO:n kaksi viikkoa kestäneiden serbikohteisiin suunnattujen ilmaiskujen jälkeen sota vihdoin saatiin loppumaan vuonna 1995. Sodan osapuolet allekirjoittivat USA:n presidentin, Bill Clintonin johdolla ns. Daytonin sopimuksen, joka jakaa maan edelleen hallinnollisesti kahtia. Yhteistä on rekisterikilvet, raha ja passit mutta muuten eletään kuin eri maissa. Tästä syytä mm. Sarajevossa on kaksi bussiasemaa, toinen on serbien Republika Srpska:n aluella, toinen muslimien ja kroaattien Federation of Bosnia & Hercegovinan alueella. Sopimuksen toimeenpanoa asetettiin turvaamaan NATO-johtoinen SFOR-rauhanturvajoukko joka toimii alueella edelleen: joidenkin mielestä SFOR-joukkojen läsnäolo on välttämätön rauhan ylläpitämiseksi.
Kirjakaupasta ulos tullessamme oli sade puhjennut ja taivaalta tuli vettä vähän enemmän kuin olisi tarpeen ollut. Pysytellen talojen suojissa kävisimme hedelmätorilta ostamassa pari banaania ja tämän jälkeen nettikahvilassa odottelemassa sateen taukoamista. Nettikahvilassa julkaisimme taas parin päivän kuulumiset sekä varasimme lentoliput kotiin: näyttäisi siltä että matkasta tulee yhtä päivää ja yhtä kaupunkia pidempi kuin oli alunperin suunnitteilla, lentolippujen hinnoittelu päätti tämän puolestamme.
Nettikahvilan ulkopuolella nappasimme taxin jolla ajelimme rautatieasemalle. Kuskille piti puhua kovaan ääneen elekieltä (‘tsuk tsuk tsuk…’) ennen kuin hän tajusi minne haluamme kun paikallinen vastine rautatieasemalle eli zeljeznaca stanica tms ei tullut heti mieleen. Kun kuski huomasi ettemme oikein serbokroatiaa ymmärrä, hän päätti puhua reilusti kovempaa jos vaikka ymmärtäisimme. Sen verran saimme selville hänen vinkeistään että Kroatian Dubrovnikiin kanattaisikin mennä bussilla eikä juna+bussi -yhdistelmällä. Niinpä kävimme bussiasemalta liput seuraavan aamun bussiin.
Käväistiin jälleen syömässä pienessä kuppilassa: waimolle paikallinen hampurilainen eli jauhelihapihvi, majoneesia ja salaattia sämpylän välissä ja minulle jälleen kerran cevapi: jauhelihamurkuloita, raakaa sipulia ja paistettua leipää.
Päätimme käydä moskeijassa – olisihan nyt oikeastaan viimeinen kaupunki matkamme varrella jossa vielä moskeijoita runsaasti löytyy. Odottelimme illan viimeisen rukoushetken päättymistä ulkopuolella, ihmetellen nakin kokoisten etanoiden ja kotiloiden kulkua nurmikolla. Rukoushetken päätyttyä väki tuli ulos ja viimeinen veti oven perässään kiinni – ymmärsivät kuitenkin että haluamme vilkaista sisälle joten laskivat meidät katsomaan sisustusta. Tämä moskeija oli karu, sisältä puhtaan valkoinen. Lattialla pehmeät, isot matot. Ikkunanpieliä oli vähän maalauksin koristeltu. Myös tämä moskeija tuhoutui pahasti sodassa mutta on sittemmin korjattu.
Sarajevon laukaukset
Kävelimme halki öisen, sateen raikastaman kaupungin kotiin. Kävimme vilkaisemassa erästä merkittävää risteystä ‘Latin bridge’ -sillan kupeessa. Kesäkuussa 1914 Itävalta-Unkarin kruununperillinen Franz Ferdinand oli kaupungissa vierailulla. Hetkeä aikaisemmin hän oli vaimoineen tullut ulos kansalliskirjastosta ja ajeli autolla joen rantaa pitkin väkijoukon hurratessa. Eräs Bosnian serbi ampui sekä Franz Ferdinandin että hänen puolisonsa Sofian antaen samalla lähtölaukauksen ensimmäiselle maailmansodalle: Itävalta-Unkari hyökkäsi tämän takia Serbiaan, jonka liittolaisina siihen aikaan olivat Venäjä ja Ranska. Itävalta-Unkarin kaverina puolestaan oli Saksa joten hetken päästä sota oli valloillaan vetäen mukaan britit ja amerikkalaisetkin. Kohtalokkaat Sarajevon laukaukset. Kaupungissa palaa nykyään ‘ikuinen tuli’ ensimmäisen maailmansodan uhrien muistolle.
Kotimatkalla näimme vielä lepakoita pörräämässä katuvalojen ympärillä lentelevien hyönteisten perässä. Muutaman kuvan yritin ottaa ja melkein onnistuinkin, tarkkaa kuvaa on vaikea saada.
Sarajevo on vaikuttava paikka jossa turkkilaisten aikainen historia, Itävalta-Unkarin aika, sotavuodet sekä nykyinen jälleenrakennus sekä eri uskonnot sekoittuvat yhteen ainutlaatuisella tavalla.
Related posts:
- Balkan09, osa XII: Sarajevo, Dubrovnik Sarajevo, Bosnia ja Hertsegovina Heräilimme aamulla aikaisin pakkailemaan. Sää oli...
- Balkan09, osa X: Kotor, Sarajevo Kotor, Montenegro View Larger Map Aamulla ei majoitusrakennuksessamme vieläkään tullut...
- Balkan09, osa V: Tirana, Pristina Tirana, Albania View Larger Map Heräiltiin ihmisten aikoihin. Pakkailtiin, kävin...
- Balkan09, osa XVIII: Kutina, Zagreb Kutina, Kroatia Aamulla heräillessämme huomasimme että waimon nappuloiden eli ihottumapaukamien...
- Balkan09, osa XXII: Milano, Helsinki Milano, Italia Heräilimme jo kuuden tienoilla. Tavarat jälleen kerran, nyt...