Pristina, Kosovo
Palautimme vuokra-auton sunnuntaina aamusella. Hotelliamme vastapäätä oli 2006 kuolleen Kosovon entisen presidentin Ibrahim Rugovan hautamonumentti, jota kävimme katsomassa. Monumentille vie laatoitettu polku kukkaistutuksineen, joka päättyy pyöreään aukioon. Aukean keskellä on punaisella köydellä ympäroity suuri marmoripaasi, johon on kaiverrettu presidentin nimi sekä synnyin- ja kuolinvuodet. Paaden päälle oli aseteltu Kosovon, Albanian ja jonkin meille tuntemattoman liput pöytäkokoisina puolitangossa. Samat liput liehuivat tangoissa aukion reunalla. Vähäisempään mahtipontisuuteen tottuneen silmille melko patrioottista, mutta myös vaikuttavaa.
Välttelimme liian länsimaisilta näyttävät modernit kahvilat ja etsimme lounaspaikaksi pienen kebaberian. Löysimme ulos asetellut pöydät ja ruokalistan, mutta itse liike ei sattunut silmään. Pitaleivän vastinetta ulkosalla mutusteleva poika osoitti meille katutasolta kerrosta alemmas johtavat portaat, jotka veivät sisään myymälään. Tilasimme kebabit salaatilla. Jos ei erikseen tilaa suomalaiselle tutumpaa isosta köntistä vuoltua Döneria, saa eteensä noin 5 cm:n mittaisia paistettuja jauhelihapötkylöitä. Makoisia olivat. Poika tuli katutasolta alas liikkeeseen syömään viereiseen pöytään, mutta ei ottanut meihin sen enempää kontaktia.
Löysimme kaupungilla kävellessämme kolossaalisen, esteettistä silmää ikävästi pistelevän rakennuksen, jonka käyttötarkoituksesta emme päässeet selvyyteen. Sen julkisivuun oli ripustettu lakana, johon oli kuvattu partasuinen asetta kanniskeleva mies. Liekö partisaani vai muu vapaustaistelija. Rakennuksen takaa näimme vilahduksen urheilustadionista ja sen ylikuormitetuista roska-astioista.
Muita mainitsemisen arvoisia näkemiämme rakennuksia lienevät yliopiston kirjasto ja keskeneräinen ortodoksikirkko. Kirjasto jännine kupoleineen on kohtuullisen erikoisen näköinen rakennus, mutta koska siitä on kuvakin, jätän sen tarkemman kuvailemisen sikseen. Sen läheisyydessä seisoo ortodoksikirkko, joka on perusrakenteiltaan valmis, mutta ulkosivu on vielä rappaamaton. Olisimme menneet sisään, mutta oviaukko oli tukittu piikkilangalla. Varmemmaksi vakuudeksi kirkon ympärillekin on vedetty piikkilankamuuri torjumaan kiinnostuneet ohikulkijat. Rakennustyöt keskeytyivät vuoden 2004 mellakoiden aikaan eikä islaminuskoisilla albaaneilla juuri liene kiinnostusta kirkon viimeistelyyn.
Hääkulkueita näimme useamman. Täälläpäin on tapana, että morsiuspari istutetaan asianmukaisesti koristeltuun autoon – on nauhoja, kukkia, rusetteja ja Albanian lippuja. Häävieraat lähtevät autoineen ajamaan morsiusauton jäljessä ja matkalla hurrataan ja soitellaan autojen torvia. Parhaimmillaan hääkulkueessa saattaa olla viitisenkymmentä autoa.
Saa nähdä, missä vaiheessa hääkulkueissa aletaan käyttää Kosovon omaa lippua.
Tarkoitus oli päästä jatkamaan matkaa Pristinasta Montenegroon bussilla. Kävimme kääntymässä bussiasemalla liikenneruuhkasta selvittyämme jo edellisenä päivänä. Autopuomia vartoiva setä tiesi kertoa Montenegron linja-auton lähtöajat; totesimme, että niistä 17:45 lähtevä sopisi aikatauluihimme.
Saavuimme asemalle hyvissä ajoin ennen bussin lähtöä ostamaan lippuja. Kävi ilmi, että auto lähteekin vasta kello 20, joten ostimme siihen liput ja jäimme asemalle odottelemaan. Tarinan opetus: tarkista aina aikataulut virallisesta lähteestä. Puomisetää ei sellaiseksi lasketa. Mahdollista on myös että aikaisempiin busseihin ei ollut enää paikkoja jäljellä.
Odotellessa tutustuimme asemalla ruotsalaiseen Andreakseen, joka on reissussa 5-vuotiaan poikansa Ivarin kanssa. Heillä oli sama suunta kuin meillä. Vaihtoehtoja punnittuaan Andreas päätti, että he liittyvät seuraamme siitä huolimatta, että pääsisimme Makedonian puolelle keskellä yötä. Mies ja poika olivat tulleet ensin Bulgariaan ja kierrelleet sieltä Makedonian kautta Pristinaan mukanaan vain suurehko selkäreppu, joka sisältää teltan, makuupussin ja molemmille kaksi vaatekertaa.
Bussiin noustiin. Meillä oli istumapaikat 30 ja 31. Andreakselle oli myös myyty 31, mutta paikkanumeroista ei tunnuta täällä olevan niin tarkkoja. Ivar matkusti väliin isänsä sylissä, väliin käytävällä. Muutama istuinta vaille jäänyt matkustaja istui tai seisoi käytävällä. Jatkettiin matkaa jonkin verran, sitten tuli pysähdys. Matkustajat ohjattiin ulos ja vieressä seisovaan linja-autoon muutaman miehen siirtäessä matkatavarat autosta toiseen. Alkuperäinen linjurimme oli kuulemma jotenkin rikki, siksi vaihto. Taas jatkettiin. Saavuimme rajalle. Yritin pysytellä hereillä passintarkastuksen ajan.
Jonkin aikaa rajan ylittämisen jälkeen pidimme tauon Montenegron puolella. Tulin melko nopeasti takaisin bussiin torkkumaan. Vähitellen linja-auto täyttyi, mutta liikkeelle ei lähdetty. Sitten muutama mies tuli auton takaosaan työkalut käsissään. Huono merkki. Olimme vuoristossa, keskiyö jo ohitettu. Oli säkkipimeää ja korkeudesta johtuen myös kylmää. Pitkälahkeiset housuni olivat rinkassa jossain linja-auton uumenissa. Toivoin hartaasti matkan jatkuvan. Lopulta miehet tulivat kädet rasvassa auton takaosasta, moottori hyrähti käyntiin ja taas jatkettiin.
Podgoricaan saavuimme aamuyöstä kolmen aikoihin. Lonely Planet kehottaa yöpymään jossain muualla kaupungin ylihinnoiteltujen majoituspalvelujen vuoksi. Meitä kiinnosti muutenkin enemmän Kotor, joka on rakennettu eteläisen Euroopan syvimmän vuonon rannalle. Sinne jatkava bussi lähti asemalta 5:50. Muuten niin reipas Ivar oli selvästi väsymyksestä ärtynyt. Hän kävi nukkumaan linja-autoaseman lattialle meidän aikuisten ostaessa lippuja, kunnes joku aseman työntekijöistä tuli kieltämään lattialla makoilun.
Podgorican ja Kotorin välisestä matkasta en juuri muistakaan mitään. Paitsi tietysti sen, että yritin kovasti nukkua, mutta heräilin pääni osuessa ikkunalasiin kerran toisensa jälkeen. Saavuimme pikkubussilla aamu-utuiseen Kotoriin n. klo 8. Katselimme laituriin sidottuja purjeveneitä kulkiessamme kohti vanhaakaupunkia. Löysimme majapaikan, söimme eväitä ja kävimme nukkumaan.
Matkakuulumisia kirjaili tällä kertaa waimo.
Related posts:
- Balkan09, osa V: Tirana, Pristina Tirana, Albania View Larger Map Heräiltiin ihmisten aikoihin. Pakkailtiin, kävin...
- Balkan09, osa IIX: Kotor Kotor, Montenegro Heräiltiin vasta puoliltapäivin – olimmehan käyneet nukkumaan bussimatkan...
- Balkan09, osa X: Kotor, Sarajevo Kotor, Montenegro View Larger Map Aamulla ei majoitusrakennuksessamme vieläkään tullut...
- Balkan09, osa IX: Kotor Kotor, Montenegro View Larger Map Hyvin, ilmastoidussa korkeassa vaaleanpunaseinäisessä huoneessa...
- Balkan09, osa III: Ohrid Ohrid, Makedonia. Aamulla jo kukonlaulun aikaan auringon ensimmäiset säteet sinkoutuivat...