Balkan09, osa IV: Ohrid, Tirana

Ohrid, Makedonia

Heräiltiin aamulla vähän aikaisemmin jotta keretään rauhassa aamupalastamaan taas parvekkeella, pakkailemaan tavarat ja lähteä rinkat selässä kohti uusia seikkailuja. Kaupungilla kävellessä Anne löysi vielä edellisenä päivinä ostamiinsa korvakoruihin sopivan kaulakorun.

Ajeltiin taksilla Strugaan joka on pikkukaupunki Ohrid-järven pohjoispuolella. Erästä kirkkoa ohitettaessa taksikuski teki ristinmerkin. Peruutuspeilissä riippui iso pino Wunderbaumeja ja yksi Mariankin kuva.

Strugassa ostettiin bussiliput (650 MKD = n. 10e/nuppi) Tiranaan. Bussia odotellessa (se itseasiassa tuli tunnin myöhässä..) hieman käveltiin aseman ympäristössä. Paljoa ei näkemistä ollut, bussiasema oli syrjässä kaupungista, pellon reunassa. Aseman kuppilassa evästettiin kuivilla ja pahoilla kolmioleivillä (mä luulen et niissä on joku juttu et niitten pitää olla kuivia & pahoja – en muista koskaan syöneeni hyviä kolmioleipiä..).

Bussi tuli tosiaan tunnin myöhässä asemalle. Laukkuja lastaillessa huomasin bussin takaseinässä tekstit Volvo, Lahti 451. Eli Volvon Lahden tehtailta peräisin oleva bussihan se siinä. Sivussa luki joku Göteborgs traffik AB tai vastaavaa eli ruotsin kautta on käyty. Sisältä bussi oli samanlainen kuin se millä sinäkin olet suhaillut Suomessa. Samanlainen tuttu iso raidallinen verhoilu harmaalla pohjalla. Ilmeisesti Ruotsiin tehtäviin busseihin laitettiin valmiiksi kaikki varoituskyltit jne ruotsiksi, suomenkielisiä en onnistunut bongaamaan. Mutta ei se ihan niin auvoista: bussi oli täyteen lyöty, pääsimme takariviin, sentään vierekkäin ja ikkunapaikalle. Keskiosasta vuoti ilmastointilaitteen vedet lattialle, ylämäet bussi kulki n. 10-15km/h ja sammutti ilmastoinninkin, ilmeisesti jottei se veisi koneelta tehoja. Vähän on matkan varrella tullut lommojakin mutta varsin tasaisesti matka kuitenkin taittui.

Albanian puolelle päästyämme maisemiin ilmestyi jyrkät vuorenrinteen sekä bunkkerit. Paikallinen kommunistijehu sai kansan aikanaan uskomaan että kaikki on Albaniaa vastaan ja koko muu maailma meinaa hyökätä, ja rakennutti näinollen satojatuhansia pieniä bunkkereita täyttämään vuortenrinteitä ja peltoja. Rumia, isoja, kestäviä. Eipä niillä paljoa mitään nykyään tee, mutta paljon niitä on.

Matkalla huomattiin myös miten keskeneräisiin taloihin on ripusteltu nalleja tai nukkeja roikkumaan ulos näkyviin. Tiedä sitten mikä symboliikka ja tarkoitus sillä on. Ja niitä keskeneräisiä taloja muuten on paljon; melkein voisi sanoa että kaikki talot ovat rakenteilla. Eri vaiheeseen asti pystytettyjä runkoja on tien varret täynnä. Joissain on ehkä yksi kerros saatu valmiiksi maalattuja seiniä myöten ja päälle rakennetaan kahta lisää. Kosovossa aikanaan kuulin että tämä liittyy veroihin jollain tavalla, että keskeneräisiä rakennuksia ei veroteta tms, eli rakennuksen pitäminen keskeneräisenä kannattaa. Tiedä sitten tämänkään tarinan todenperäisyyttä.

Välillä pysähdyttin tupikin mittaiselle tauolle, kerran 20min ruokatauolle. Juustoista spagettivuokaa ja juusto-kurkki-tomaatti-suola-salaattia, 300lekë eli jotain 2.5e. Saimme myös ensikosketuksen täkäläisiin reikävessoihin.

Lähtöasemalla arvioivat matkan kestävän 4.5 tuntia. Lonely Planet arvioi 7 tuntia. Todellisuus oli jossain 5 tunnin tienoilla, bussi kiersikin Durresin eli rannikon kautta ja näimmekin talojen välistä vilahtavan Välimeren ja siellä seilaavat tankkerit.

Tiranassa tallailimme keskusaukiolle josta eräs ukko sai tarjottua meille majoitusta: neuvottelin ukon pojan kanssa puhelimessa englanniksi, niin saatiin yksityiskohdat sovittua. Noin 5 minuutin kävelyn jälkeen noustiin hissillä kerrostalon 3. kerrokseen ja pääsimme äskettäin rempattuun.. no, yksiö ehkä. Tai oikeastaan kyllä hotellihuone, ei tällaisella tavalla sisustetussa kukaan asuisi: 3 sänkyä, töllö, ilmastointi, vessa, hienosti onkin kaakeloitu. Pesukone, suihku ja kaikki.

Illalla kävimme vielä kävelemässä kaupungilla. Ihmettelemässä kaaosmaista liikennettä, kommunismin aikaisia rakennelmia, vanhaa ateismin tuhoilta säästettyä moskeijaa. Täkäläiset kaveerasivat aikanaan venäjäläisten kanssa mutta kun venäläiset halusivat rakentaa tänne sukellusvenetukikohdan, katkoi Albania suhteet (ja saikin sitten rakentaa venäläisten aloittaman kulttuuritalon loppuun itse, kesti 6 vuotta). Sittemmin kaveerasivat kiinalaisten kanssa (60-70 -luvuilla). Vuonna 1986 kun täällä alettiin avautua muulle maailmalle, lopetettiin mm. matkailijoiden liian pitkien hiusten ja partojen leikkuu. Vuonna 1996 70% albanialaisista menetti säästönsä pyramidihuijausten romahdettua.

Syötiin täytettyjä paprikoita (vihreä, pitkulainen), lihapullia (vähän erilaisia kuin mitä IKEA myy..) ja jälkiruoaksi pasteija jonka sisällä oli pähkinärouhetta ja päällä ja sisällä sokerilientä, njam :) Rahayksikkö täällä muuten on tosiaan lekë, ja 1e on jotain 130 lekëä. Ateria oli 1500 rahaa eli jotain 12 euroa (muunoskaavana toimii palttiarallaa seuraava: kaksi nollaa pois ja sitten vielä neljäsosa pois).

Illalla nukahdimme ilmastointilaitteen pörinään pyykkien kuivuessa parvekkeen ulkopuolella roikkuvalla narulla.

Share

Related posts:

• Balkan09, osa III: Ohrid Ohrid, Makedonia. Aamulla jo kukonlaulun aikaan auringon ensimmäiset säteet sinkoutuivat...
• Balkan09, osa II: Skopje ja Ohrid View Larger Map Nukuimme Skopjessa yön makoisasti, oioi. Taistelin illalla...
• Balkan09, osa V: Tirana, Pristina Tirana, Albania View Larger Map Heräiltiin ihmisten aikoihin. Pakkailtiin, kävin...
• Balkan09, osa XIII: Dubrovnik Dubrovnik, Kroatia Heräilin aamulla viiden-kuuden tienoilla pari kertaa vuorten takaa...
• Balkan09, osa XIX: Venetsia Venetsia, Italia View Larger Map Junamme oli perillä Venetsiassa aamu-seitsemän...