Balkan09, osa III: Ohrid

Ohrid, Makedonia.

Aamulla jo kukonlaulun aikaan auringon ensimmäiset säteet sinkoutuivat parvekkeelle. Liikkeelle lähdimme kuitenkin vasta jonkin verran ennen puolta päivää, syötyämme aamupalan parvekkeella, nautiskellen auringosta, järvimaisemasta ja parvekkeen alla olevista luhistuneista (tai siinä pisteessä olevista) taloista – sekä tietysti toistemme laatuseurasta!

Tallasimme pitkin vanhan kaupungin katuja muinaisen luostarin raunioille. Raunioilla on käynnissä mittavat kaivaukset, varmaan 100 hemmoa rapsuttelee raunioita näkyviin. Paikalla on siis joskus ollut luostari ja nyt sinne on rakennettu kirkko jonne on 2002 haudattu Pyhän Klementin (ei vissiin se hedelmä, en oo varma) jäännökset jotka siirrettiin toisesta paikallisesta kirkosta. Hieno mesta oli kirkko, ulkoa pikkutarkkaa kiviaskartelua.

Jatkettiin kiipeämistä Ohridia vartioivaan linnakkeeseen josta ulkomuurit ovat pitkälti vielä (taas?) pystyssä ja sisällä oli jälleen ukkoja lapioineen kaivamassa esiin vanhoja seiniä. Linnakkeesta oli komeat näköalat koko kaupunkiin, joka suuntaan. Jotenkin tuntuu että Suomessa on saatu elellä aika rauhassa ja metsässä.

Jatkoimme matkaa muuria seuraten ‘Church of Sveti Climent’ eli pyhän Klementin kirkkoon, ortodoksiseen kuten ~kaikki nämä täällä ovat. Oppaana oli täti joka oli suorittanut PhD:n eli tohtorin tutkinnon kirkkotaiteeseen tms. liittyen ja kertoikin hyvin kirkon tarinan: rakennettu jälleen joskus törkeän kauan aikaa sitten. Maalaukset sekä sisä- että ulkoseinillä (ja nyttemmin ulkoseinien suojaksi onkin rakennettu uusi rakennus vanhan kirkon ympärille). Maalauksissa kerrotaan lähinnä Marian tarinaa, perustuen suulliseen perimään: Miten Marian vanhemmat (Anna ja Joachim) olivat kovin vanhoja (Joachim oli tarkalleen ottaen 86 vuotta..) mutta saivat kuitenkin lapsen, joka vietiin synagogaan siunattavaksi, vietti synagogassa ikävuotensa 3-12 poistuen vain kerran vuodessa, miten Maria fyysisesti ylösnousi jne jne. Paikalla oli myös Hollantilaisia katolisia joilta kysäisin olivatko koskaan kuulleet moista, sanoivat että juu, katolisellakin kirkolla on moisia ajatuksia mutta että ortodoksit ottavat sen ‘vakavammin’. Melkoista diipadaapaa mikä saa kyllä entisestään epäilemään Ortodoksismin juttua: tuntui että oli taasen pistetty suulliselle perimälle hirveä painoarvo ja jätetty Raamatun sana sivuun. En ollut koskana kuullut että jonkun tarinan mukaan Marialle olisi käynyt juttuja joista perinteisesti puhutaan Jeesukselle tapahtuneina. Waimon kanssa vähän ihmeteltiin. Ei siinä, hienoja maalauksia.

Kävellessä on tullut katseltua myös paikallisia taloja. Punatiilestä tehty, useimmat rapataan aikanaan, yleensä ihan hienoiksi, jotkut ovat varsin komeitakin. Ehkä eniten kadehdintaa herättää kuitenkin pihoilla kasvavat hedelmät. Normisetti on että talossa on pergola (se on semmonen ritilä pihan päällä..) jossa kasvaa viinirypäleitä. Mieti, viinirypäleitä voi napsia omalta pihalta töihin lähtiessään. Astetta kovempi on kiwi, minkä myös näimme. Mangokin taidettiin nähdä. Omena ja päärynä ovat normisettiä. Kasvaahan meillä suomessakin omena ja mansikka, ja porkkana.

Nälkä rupesi puskemaan, käytiin pizzeria Americanassa. Kotiin vaihtamaan uikkarit ja valmistautumaan uimaan. Päästiin moottoripaatin kyydissä (50MKD, alle 1e) läheiselle rannalle. Tämä ei ollut hiekkaranta vaan kivikkoinen alue pystysuorien kallioseinien varjossa Sv. Jovan at Kameo -kirkon varjossa. Patioita joissa ihmiset varjojen alla nautiskelivat juomiaan, jatkuva veneliikenne sisään ja ulos. Vesi oli käsittämättömän kirkasta, näkyvyyttä oli ihan heittona jotain 10-15 metriä: ainakin niin syvälle näki kirkkaasti etten enään piilarit päässä eli silmät kiinni sukeltamaan onnistunut. Ja lämmintä, arviolta jotani 24 astetta. Mikäs siinä puljatessa. Nautiskeltiin aikamme, laitettiin kimpsut kokoon ja tallattiin ihmettelemään Sv. Jovanin kirkkoa. Sisällä oli maalauksia 1200-luvulta alkaen. Kirkosta on 8 arvokkainta ikonia pöllitty eikä sisätila ole kovin kummoinen mutta tulipahan käytyä. Paikka on mitä parhain, siitä aukeaa n. 180 asteen näkymät järvelle ja jäimmekin paikalle auringonlaskua ihastelemaan (no okei, lähinnä otettiin toisistamme valokuvia :).

Illalla kävimme vielä syömässä: Shopska -salaatti (raastettua voimakasta juustoa, kurkkua, tomaattia, sipulia) ja kana-pekoni-sipuli paistosta ja tuoremehuja, yhteensä juomarahoineen (n. 10% summasta on jonkinlainen nyrkkisääntö) 1100MKD eli noin 18 euroa.

Keksittiin jännä valuutanmuunnos: jättämällä MKD:sta vikan nollan pois saa markkoja. Eli 1000 MKD = 100 markkkaa = 16 euroa, noin karkeasti. Eri asia on kuinka paljon helpottaa elämää se, että paita maksaa 43 markkaa tai jäätelö 2.5 markkaa.

Kotiin palaillessa ostin levyn Makedonialaista etno-jazzia, Dragan Dautovski Quartet. Tultiin sen verran myöhään kotiin että viereisessä ulkoilmakonserttisalissa esiintynyt sinfoniaorkesteri lopetti jo, nyt nautitaan sekalaisesta jumputuksesta mitä avoimista ikkunoista tulvii. Aika kesäinen mestahan tämä on.

Related posts:

• Balkan09, osa II: Skopje ja Ohrid View Larger Map Nukuimme Skopjessa yön makoisasti, oioi. Taistelin illalla...
• Balkan09, osa IV: Ohrid, Tirana Ohrid, Makedonia Heräiltiin aamulla vähän aikaisemmin jotta keretään rauhassa aamupalastamaan...
• Balkan09, osa XIV: Dubrovnik, Korcula Dubrovnik, Kroatia Nukuimme aamulla jälleen vähän pidempään. Waimon olo oli...
• Balkan09, osa XVII: Kutina Kutina, Kroatia Kutinasta heräilimme virkeänä oikein makoisasti nukutun yön jälkeen....
• Balkan09, osa XX: Venetsia Venetsia, Italia Toisen päivän aamu Venetsiassa meni nukkuessa, ilmeisesti vielä...