182km, 8h22min

Length analysis (utrack.crempa.net)

in English: I was able to complete my 182km bike ride from Helsinki to Taavetti in a day. 182km (113 miles) in 8 hours, 22 minutes. See links in the bottom for track analysis. The trip was hard but still I was able to complete it faster than my two earlier times I did it.

Yleistä

Päätin viikko sitten tortai-iltana lähteä seuraavana päivänä työpäivän jälkeen polkemaan kohti Etelä-Karjalassa sijaitsevaa Luumäkeä. Olen matkan kahdesti polkaissut, vuosina 2004 ja 2006.  Ensimmäisellä kerralla alla oli hyvin ajettu Nishikin 26″ Colorado-maasturi. Vettä satoi ~koko  matkan ja reissu meinasi välillä keskeytyä ukkosen takia. Kaikesta huolimatta n. 13 tunnissa pääsin perille, aamuyöstä. Toisella kerralla alla oli jo uusi fillari, Nishiki X-29 Bigfoot. Katukumit, lukkopolkimet ja alla vielä sopivasti reeniä, matka taittui n. 9-10 tunnissa ilman suurempia ongelmia. Tuon toisen keikan jälkeen olen joka kesä haaveillut reissun uusimisesta mutta kahtena kesänä se on jäänyt väliin matkojen yms. takia. Tänä kesänä olen ajatusta taas mielessä pyöritellyt. Harjoittelu on jäänyt luvattoman pienelle, pisimmän lenkin ollessa lentokentän ympäri n. 35 kilometriä. 10km työmatkoja kerran, pari viikossa, kerran viikossa pari tuntia ultimatea. Mutta yritettävä on..

Valmistelut

Lähtöä edeltävä ilta venähti reissun valmisteluissa: huolsin fillareita (oma + waimon) reilu neljä tuntia: pesu, vahaus, rattaiden ja ketjujen putsaus, vaijereiden öljyäminen, ruuvien kiristely, kännykkä & juomapulloteline kiinni jne jne. Eväiden teko: 4 ruispalaa, vajaa kilo kuivahedelmiä, purkki maissia, 1.5l valmista urheilujuomaa, pullo samaa myrkkyä tiivisteenä, 2l vettä CamelBakissa, 3 pulloissa. Tavarat kahteen Ortliebin vedenkestävään tarakkalaukkuun ja Openmoko Freerunner -puhelimeen vino pino karttoja Openstreetmapista. Neljä tuntia unta ja aamulla töihin.

Helsinki-Porvoo

Lähdin Kumpulasta iltapäivällä matkaan. Aurinko paisteli ja pyörä rullasi kivasti. Kumpula – Viikki – Länsi-Herttoniemi – Itäkeskus. Itäkeskuksen Puhoksessa kävin kahdessakin fillariliikkeessä vielä kyselemässä löytyisikö heiltä triathlon-tankoa eli ‘aerobareja‘. Eipä löytynyt. Olen huomannut että makoilemalla ohjaustangon päällä nopeus kasvaa mukavasti joten  miksipä sitä ei hankkisi oikeita välineitä tuohon makoiluun. Vaan ei tärpännyt, tämä lenkki mennään vielä ilman mutta hankinnassa aerobar kyllä on. Vartioharjun huoltsikalta vielä ilmaa renkaisiin (4bar eteen, 5bar taakse, renkaiden suositus 3-5bar).

Olen molempina aikaisempinakin kertoina hajoillut olemattomiin pyöräilyopasteisiin Helsingin ja Porvoon välillä ja niin kävi nytkin. Ensinnäkin on haaste päästä Puhokselta Itäväylän varteen kohti Porvoota rullailemaan. Missään ei ole merkitty että pitää mennä Puotilan Metron takaa tunnelin ali – toisaalta en ole ihan varma onko se edes se järkevin reitti sillä se vie kerrostalojen pihaan, ehkä pitäisi pysytellä Itäväylän pohjoispuolella pienemmillä teillä vielä hetken. Sen Vartioharjun huoltsikan kohdalla pyörätie loppui ja vaihtoi yhtäkkiä puolta – ilman opasteita. Kaikki nämä hakemiset näkyy GPS-reitissä sivun alareunassa olevien linkkien takaa. Tämän jälkeen pääsikin ajelemaan jonkin matkaa kivasti tien samaa puolta kunnes Kehä III:n alkupää lähestyi. Puolenvaihto.. ylimääräinen lenkki Itäväylän varteen vain todetakseni että ko. pätkä veikin vain bussipysäkille.  Takaisin pyörätielle, Itäväylän ali, Kehän yli, ja taas kohta Itäväylän ali. Ja hetken päästä taas uudestaan ali. Eli tuo väli on erittäin hankala satunnaisesti sitä ajavalle  jatkuvien puoltenvaihtojen ja poissaolollaan loistavien opasteiden takia.

Lisäksi pyörätie on huonossa kunnossa. Tie on routinut jonkin verran jonka seurauksena tierummut ovat pullauttaneet pyörätielle 20-30cm töyssyjä sinne tänne. Ne pakottavat hidastamaan vauhtia paljon ja varsinkin ilman käsiä, maisemia kuvaillessa ajaessa on ikävä yllätys yhtäkkiä ajaa töyssyyn. Pari kertaa oli lähellä etten lentänyt pyörän selästä mutta joku refleksi pelasti ja sain ohjaustangosta riittävän ajoissa kiinni ja matka jatkui. Pyörätietä oli ehkä noin puolet matkasta.

Ja vielä muu liikenne. Autoilijoista ei valittamista. Vaikka kaupungissa autoilijat törttöilevät kevyen liikenteen suhteen useinkin, tuolla Vanhalla Porvoontiellä käytöksessä ei ollut huomautettavaa.  Jalankulkijoita ei juuri ollut. Mutta kerran iski pahan toisen fillaroitsijan kanssa. Olin aikeissa ohittaa tämän polkijan vasemmalta. Ollessani juuri tulossa samalle tasalle, hän heilautti vasemman käden ilmaan ja lähti kaartamaan vasemmalle, eli suoraan eteeni. Edellisenä iltana vaihdetut jarrupalat pelastivat tilanteen ja sain fillarin vauhdin pysähtymään eikä törmäystä onneksi sattunut. Ärsyttäähän tuollainen. Pisteet siitä että heilautti kättä suuntamerkiksi mutta jos sitä voisi sitä vähän aikaisemmin heilutella..

Polkeminen Porvooseen sujui yhden nesteentyhjennyksen voimin ilman muita taukoja. Pidin Porvoossa  puistossa, J. L. Runebergin valvovan katseen alla n. 15min tauon. Kuivahedelmiä helttaan, yksi ruisleipä, vettä ja urheilujuomaa. Sekoittelin juotavaa lisää fillarin pulloihin, venyttelin vähän paikkoja, ja matka jatkui. Yritin löytää Porvoon fillarikauppaa mutta sijainti oli tullut katsottua kartasta niin ylimalkaisesti joten se jäi löytymättä – ehkä heillä olisi ollut noita aerobareja.

Kutostie

Porvoosta matka jatkui varsin kivasti edelleen tietä 170 Koskenkylään ilman suurempia sattumuksia. Koskenkylässä pääsin vihdoin Kutostielle. Toisaalta oli hienoa päästä tuttuihin maisemiin (Helsingin ja Luumäen väli autolla taitetaan yleensä tuota Kutostietä pitkin), toisaalta masensi nähdä kyltti missä luki Helsinki 57, Kouvola 73. Kouvolasta on Luumäellä 50 kilometriä eli tuo kilometrikyltti yritti sanoa että 1/3 takana, vielä 2/3 edessä. Aika lannistavaa. Kutostietä pitkin oli kuitenkin varsin kiva ajaa: Paljon pitkää tasaista tietä, pitkiä alamäkiä, valitettavasti toki myös ylämäkiä mutta nekin varsin loivia. Pyörätietä ei juuri ollut käytettävissä ennen Kouvolaa vaan tien reunassa mentiin. Paikoitellen reunaviivan ja asvaltin reunan väli oli jopa 50-70 cm jolloin ajaminen oli varsin mukavaa runsaasta perjantain menoliikenteestä huolimatta.

Paikoitellen kuitenkin reunaviivan ja asvaltin reunan etäisyys oli vain luokkaa 30-40cm. Tämä olisi vielä juuri ja juuri ajokelpoista, mutta kun sinänsä hyvä keksintö, ne tien reunaan jyrsittävät urat, jotka herättävät nukkuvat autoilijat, on jostain syystä jyrsitty reunaviivan ja tien reunan väliin kaventaen fillarille ajokelpoista aluetta n. 20-30 senttiin. Käytännössä olin siis pakotettu ajamaan reunaviivan vasemmalla puolella. Leveäkaistatiellä tämä ei kuitenkaan tuottanut hankausta autoilijoiden kanssa. Jyrsityissä urissa ajaminen fillarilla on mahdotonta, tuli sitäkin paikoitellen kokeiltua.

Kutostien loivuus on pyöräilijän ilo: vauhti ei kuole jyrkkiin ylämäkiin ja tasaisella ja loivissa, pitkissä alamäissä voi ottaa ilon irti. Makoilin ohjaustangon päällä ja väänsin isoimmalla vaihteella  ja huippunopeudeksi tulikin tasaisella jotain yli 40 km/h ja alamäessä vauhtia oli yli 60 km/h. Ollapa alla oikea maantiepyörä ja aerobar niin varmasti nousisi keskinopeus vielä muutamalla pykälällä. Jostain kun saisi moisen fillarin kokeiltavaksi viikoksi, pariksi..

Kammen kierrosnopeudeksi muuten suositellaan käsittääksnei yleisesti n. 80-100 kierrosta minuutissa. Se tuntuu melko nopealta ja vähemmän ajavat vääntävätkin liian isolla vaihteella, suurella voimalla ja hitaalla kierrosnopeudella. Tämä usein tappaa vauhdin ja väsyttää polkijan ja parempaan tulokseen pääsisikin pienentämällä sopivasti vaihdetta ja polkemalla hieman kevyemmällä vastuksella mutta nopeammin. Kokeileppa joskus!

Jossakin vaiheessa askartelin puhelimeen kiinni lisäakun (proporta.com, 3400mAh USB-akku), se roikkui puhelimen pussissa ohjaustangosta puhelimen ollessa kiinni telineessä.

Nishiki X-29 & Openmoko Freerunner

Jääkö kesken?

Elimäen (nyk. Kouvolaa) lähestyessä rupesi tuntumaan pahalta. Jaloista tuntui voimat loppuvan kokonaan, mielessä kävi että tähänkö loppuu reissu, soitanko kohta jonkun hakemaan pois, liftaanko. Tähyilin näkyisikö tiellä  tuttuja autoja jotka voisivat ottaa kyytiin. Syytin olematonta treenausta, vähiä unia, liikaa kuivahedelmien napostelua jne jne. Olin ohittanut jo aikoja sitten perinteisen taukopaikan (se yksi kivi siellä liittymän vieressä.. En minä kartalta sitä tiedä..) ja nopeus oli enää jotain 20km/h luokkaa. Lapinjärven Shell, Antiikki-Anna ja Pukaron Paronikin oli jo jääny taakse. Vaikka voimien loppuminen tuntui tulevan todella nopeasti, jaksoin vielä etsiä sopivan mukavan paikan tauon pitämiseksi. Noin 15 minuuttia istuin metsän reunassa jalkoja hieroen ja venytellen ja jälleen eväitä tankaten. Toinen leipä ja muutama kourallinen kuivahedelmiä. Takana oli matkaa kuitenkin jo yli 5 tuntia ja yli 100 kilometria, jonkunlaiseksi suoritukseksi sekin laskettaisiin. Ilmeisesti olin jättänyt tämän toisen tauon pitämisen liian myöhäiseksi kun ei vain siltä tuntunut.

Kohti kotia

Lähdin vielä kuitenkin ajamaan; olin valkannut taukopaikan mäen päältä helpomman liikkeellelähdön takaamiseksi joten miksipä sitä hyvää alamäkeä jättää käyttämättä. Ja siitä se matka taas jatkui. Ohi Alppiruusun, kohti Korian risteystä. Ei tuntunut hyvältä mutta niin se matka vain jatkui, vähän kerrallaan. Harmitti nähdä keskinopeuden putoavan alkumatkan 25km/h:sta kohti 20km/h:ta. Kouvolan lähestyessä rupesin jo arvailemaan lopullista aikaa: Ennakkoarvio oli 9-10 tuntia käyttäen arviointiperusteena edellistä ajokertaa (n. 9 tuntia) ja huonoa treenausta. Alkumatkan 25km/h keskinopeudella arvailin kokonaisajaksi 8 tuntia, mutta voimien lopahtaminen vei haaveet siitä ja täytyi ajatellan enemmän 9 tunnin aikaa.

Kouvolan jälkeen tunnelma oli melkein kuin kotona jo olisi vaikka jäljellä oli vielä 50km eli yli 2 tuntia. Vähitellen ilmeisesti edellisen tauon tankkaus rupesi vaikuttamaan ja potkua rupesi löytymään. Kello oli tässä vaiheessa jo yli kahdeksan illalla, aurinko rupesi valumaan kohti horisonttia ja ilma viileni kovaa vauhtia. Kädet kylmenivät viimassa hyvää vauhtia vaikka selkä ja otsa valuikin hikeä, tyhmä tunne. Takin lisäämällä paistuu, tällä tavalla jatkamalla on kylmä. Jatkoin kuitenkin T-paidassa ja shortseissa, ei nyt ollut intoa pysähtyä säätämään ja menettämään aikaa. Olin varautunut myös pimeän tuloon, laukuissa oli otsalamppu mutta valoa oli riittävästi jotta kehtasi ajella ilman valoa; ei sitäkään olisi kerennyt pysähtyä laukusta kaivamaan.

Kouvolan jälkeen vauhtia riitti ja maisemat taittuivat kivasti ja loppujenlopuksi keskinopeudeksi Kouvolan ja Luumäen välille tulikin melko tarkalleen 25 km/h aikaisemmasta hidastelusta huolimatta.

Loppujen lopuksi kaarsin kotipihaan ajassa 8h 22min, matkaa alla 182km. Tyhmä reissu mutta tulipa heitettyä, taas kerran, ja peräti ennätysajalla hajoilusta huolimatta. Komiaa sittenkin.

Jälkipuintia

Kävin illalla suihkussa ja venyttelin. Yllätys oli huomata, miten vatsa- ja rintalihakset olivat kosketusherkät, samoin käsien lihakset, nuo mitkä on tuossa hauisten kaverina mutta ojentajina. Kait nuo vatsalihakset tulivat kipeiksi lukkokengistä ja kädet ylipäätään tuosta ohjaustankoon nojailusta. Näin pari päivää reissun jälkeen jalat ovat vielä hieman makaroonia ja välillä tekee mieli lepuuttaa jalkoja, toisaalta ei tunnu hyvältä olla pitkään paikallaankaan.

Pitkä ja rankka reissu. En suosittele yhtenä vetona ihan kylmiltään heitettäväksi, kesken jää. Tosin eihän se matka ole se mikä tappaa vaan vauhti, jota yritin nyt kovana pitää. Hieno olisi vetää sama pätkä oikealla katupyörällä. Nakkikumit, sopivan isot välitykset, kevyt runko ja matala ajoasento. Voi sitä vauhdin riemua!

Tuossa iltasella mökillä lettua mutustellessa oli serkkujen kanssa vielä juttua triathlonista. On se vaan hurja ajatella että arvon ulkoministerimme vetäise 3.5km uiden, tuon saman 180km fillarilla ja päälle vielä 42km marathonin juosten n. 11 tunnissa. Nousi arvostus triathlonisteja kohtaan ihan eri tasolle kun tajusin että joo, fillarimatka on sama kuin minkä minä vedin. No okei, on niillä paremmat fillarit ja hurjasti treeniä alla mutta silti, mahdoton suoritus: nostan fillarikypärääni ulkoministerille!

En ole mikään juoksija enkä uimari, fillarin selässä sentään pysyn. Leikittelimme ajatuksella 1/10 triahtlonista: 350m uiden, 18km fillarilla ja 4km juosten. Siihen voisi ehkä kuvitella menevän ehkä noin tunnin tai jotain, sopivampi rykäisy kuin täysimittainen. Pitäisi vain järjestää ennen järvivesien jäähtymistä..

Reitin analyysi / Track Analysis

Analyysi reitistä (PDF, utrack.crempa.net) – graphical analysis of the route (PDF, utrack.crempa.net)
Reitti kartan päälle piirrettynä – Track on map

Raakadata / Raw data

Putsattu data – Cleaned track [KML 1MB] [GPX 4.5MB]
Putsattu ja harvennettu reitti – cleaned and filtered data [GPX, 444K]

View Larger Map

ps. En polkaissut fillaria Helsinkiin, se jäi hetkeksi lomalle :)

Related posts:

• Ajatuspullautus Waimon kanssa pyöriteltiin sanaleikkejä sanottuani olevani seminaatti (lue: puoliksi väsynyt)....
• Suomen matkapuhelinoperaattorit <3 Olen saanut kuluneen 8-10kk aikana Saunalahdelta ehkä n. kuusi soittoa...
• Opiskelija kävi kirjastossa Olen taas ryhdistäytynyt opiskelijana: viime viikolla selvitin mitä kaikkea minun...
• Suomen matkapuhelinoperaattorit <3, osa 2 Edellisessä osassa kerroin miten Saunalahti yritti saada minut asiakkaaksi mutta...
• Uusi Fillarikanava – palautekanava Helsingin pyöräteistä Helsingin kaupunki on ottanut käyttöön openfeedback.org -pohjaisen Fillarikanavan. Työkalulla kaupunkilaiset...