Zagreb, Croatia
“Toisinaan minä inhoan sanoja. Ne ovat valtavan henkisen jäävuoren huippuja ja nythän me kaikki jo tiedämme miten Titanicin kävi. Pikimusta kuilu avautuu sen välillä mitä on olemassa ja mitä sanat yrittävät kuvata. Kaikki ilmiöt yksinkertaistetaan, ne naulataan sanoilla kiinni ja niistä tulee mustavalkoisia, ehdottomia.”
Katkelma on Emma Juslinin romaanista Frida ja Frida
(Teos 2008, alk. Frida och Frida, suomentaja Jaana Nikula).
kts. Valokuvatorstai 112
Related posts:
- Valokuvatorstai 125: Keittiö Valokuvatorstai...
- Valokuvatorstai 121: Murtumia Valokuvatorstai 121: Murtumia...
- Valokuvatorstai 122: Piposta vedetty Valokuvatorstai 122: Piposta vedetty...
- Valokuvatorstai 123 “Mieli kuvittaa – mielen tekee mieli ottaa kokonainen kuva elämästä....
- Valokuvatorstai 124: Murphyn laki Helsinki, 2007 Valokuvatorstai 124...
Hyvä katkelma, ja niin totta..
Mitä voisivat kertoa ne kädet jotka nämä kynttilät ovat vieriviereen tähän asettaneet.
Kauniita tuskan ilmaisujako ?
Tulen liekkinä saapui kerran, hurmaten ja huumaten…niinkö se meni? Joskus ne liekit hiipuvat tai roihuavat oikein paloon asti. :)