Adolf Ehrnrooth oli Simo Rantalaisen haastateltavana (?) Hyvät Pahat ja Rumat -ohjelmassa vuonna 1994. Painavaa sanaa näin itsenäisyyspäiväksi.
“Sopimus – olkoon se hyökkäämättömyys, ikuinen, pyhä tai mitä historiasta te löydätte, se palvelee niin kauan, kun se palvelee vahvemman sopimuspuolen etua.”
“Meillä oli henki. Meillä oli suomalainen puolustushenki, ja tahto kaikin käytettävissä olevissa keinoin puolustaa tätä maata. Ilman sitä henkeä on parhaat aseet – ne voidaan heittää vitikkoon, pusikkoon ja jättää käyttämättä. Mutta jos kansa haluaa puolustaa itsenäisyyttään ja näkee että se on paras lahja mitä kansalla voi olla, silloin pärjätään vähän heikommilla.”
“Ei itsenäisyyttä paranna sillä että minä lähden Kanariansaarille. Jättäkää kerran Kanarian saaren matka tekemättä ja antakaa ne rahat sotaveteraaneille niin minä luulen että teidän omatuntonne on parempi.”
“Teidän älynne leikkaa vielä varsin hyvin noin vanhaksi sotilaaksi, missä on tuon älyn salaisuus? Sitä minä en tiedä. Minä luulen että se on Herra joka on huolen pitänyt siitä että tuotanoin minulle on annettu terveys, henkinen terveys niin että minä voin tuoda tämä minun testamenttini ajatus Suomen kansan tietouteen. Minä en voi olla sanomatta, että kun minä suostun tähän matkaan – pitkän harkinnan jälkeen – ja sain puolustusvoimilta kyydin kun minä hoidan veteraaniasioita niin ilmoittautui siellä minun kodissani kaksi varusmieskuljettajaa. Luuletteko että me istuimme tuppisuuna sen matkan? EI. Minä pidin näille kahdelle varusmiehelle, jotka ovat täälläkin läsnä, myöskin tällaisen kertomusoppitunnin siitä, mitä todellakin tapahtuu. Lisää sellaista kaipaa Suomen kansa. Viimeinen suurempi puheenvuoro oli Rauman yläasteella joka kantaa Viipurin tyttölyseon perinteitä. Siellä oli 600 nuorta 14-17. Minä luulen että siinä iässä ei paljon valehdella. Usein valehdellaan silloin kun pyritään korkeisiin paikkoihin. Mutta ei siinä iässä valehdella. Ne sanoo: Onpa hyvä että kerrotaan meille, mitä todella on tapahtunut tässä maassa sillä historian oppitunnilla ei aina ole kerrottu sitä”
